Arvoisa herra puhemies! Välirauhan sopimuksessa Suomi sitoutui vuonna 44 internoimaan Suomessa asuvat saksalaiset ja unkarilaiset siviilihenkilöt. Monet heistä olivat tulleet Suomeen jo 20-luvulla ja työskennelleet siviiliammateissa. He olivat avioituneet suomalaisten kanssa eivätkä halunneet jättää Suomea. Heidät internoitiin.

Suomalaiset naiset, jotka olivat avioituneet ennen 1.1.28, tulivat esimerkiksi Saksan kansalaisiksi käymättä koskaan Saksassa. Myöhemmin avioituneet pitivät Suomen kansalaisuutensa. Lapset merkittiin siihen aikaan miehen passiin.

Alkuperäisessä internointiluettelossa oli 560 henkilöä, joista 304 saatiin internoiduksi. Osa oli paennut Saksaan. Neuvostoliittolaisten johtama valvontakomissio arvosteli tästä suomalaisia. Hallituksen ulkoasiainvaliokunta päätti silloin ministeri Enckellin johdolla internoida myös vaimot ja lapset, nekin naiset, jotka olivat Suomen kansalaisia.

Näitä internoituja säilytettiin Etelä-Suomessa eri leireissä. Miehet, naiset ja lapset pidettiin piikkilanka-aidan takana aseistettujen vartijoiden silmälläpidon alaisena. Heidän vaatetuksensa oli puutteellinen, leiristä puuttui myös hyötytavaroita.

Nämä internoidut naiset tunsivat varmuudella epätoivoa sen epäoikeudenmukaisen kohtelun johdosta, johon heidät alistettiin. Ainoa asia, johon he olivat syyllistyneet, oli rauhan oloissa rakastua Suomessa asuvaan ulkomaalaiseen mieheen ja muodostaa perhe hänen kanssaan. Laillista perustetta ei ollut ainakaan niiden internoimiseen, joilla oli Suomen kansalaisuus. Liittoutuneet olivat tuskin tarkoittaneet, että alaikäiset lapset internoitaisiin.

Tässä lisätalousarviossa korjataan tämä sodanaikainen trauma. Hallituksen antamaan lisäbudjettiesitykseen sisältyy määräraha korvauksen maksamiseksi jatkosodan jälkeen internoiduille siviilihenkilöille. Näille ihmisille, jotka joutuivat internointileirille jatkosodan jälkeen, maksetaan vihdoin korvauksia ja samalla myönnetään, että aikoinaan tehtiin virhe ja toimittiin kohtuuttomasti näitä henkilöitä, pääosin naisia ja lapsia, kohtaan. Syyt ovat historiassa, ja historiaa emme voi muuttaa. Maksamalla korvauksia voimme kuitenkin myöntää, että virhe on tehty ja sitä halutaan kompensoida.

Monet internoiduista lapsista ovat yhä joukoissamme, nyt 70—80-vuotiaita. He ovat palvelleet suomalaista yhteiskuntaa kiitettävällä tavalla. Kuten viime vaalikaudella kollegani, edustaja Jacob Söderman on todennut, maamme tulee eurooppalaisena sivistysvaltiona tunnustaa tekemänsä vääryys ja hyvittää heidän kärsimyksensä ja menetyksensä kunniallisella tavalla. Olen tyytyväinen siitä, että tässä lisätalousarviossa tältä osin edetään Jacob Södermanin viitoittamalla tiellä. Mahdollisuus hakea korvauksia on esityksen mukaan vuoden 2015 loppuun saakka. Hallituksen esitys tulee aikanaan lakivaliokunnan käsittelyyn.