KALASTUSLAKIUUDISTUS HAKOTEILLÄ

Kolumniarkisto

Lounais-Lappi

Maa- ja metsätalousministeriön kokoomuslaisen Jari Koskisen johdolla julkaisemat suunnitelmat uudeksi kalastuslaiksi ovat saaneet ristiriitaisen ja hämmentyneen vastaanoton. Lakiluonnos kalastuslain kokonaisuudistuksesta on käynyt jo läpi lausuntokierroksen ja pieniä viilauksia on tehty. Isot kysymykset ovat kuitenkin ratkaisematta. Jotta laki kelpaa SDP:lle, on muutosten alkuperäiseen esitykseen oltava merkittäviä.

 

Edellinen kalastuslain kokonaisuudistus tehtiin vuonna 1983. Silloin suuria linjoja olivat yleiskalastusoikeuksien ja kalastuksen säätelyn kehittäminen sekä yhteistoiminnan lisääminen kalavesillä.  Vuonna 1996 sosialidemokraattien aloitteesta saatiin lakiin neuvoteltua maksuttomuus eläkeläisten yleiskalastusoikeuksiin. Tällöin laajennettiin myös onginnan ja pilkinnän jokamiesoikeuksia ja säädettiin läänikohtaisesta viehekortista. Raadollisimmillaan kalastuslain väännöissä on kyse vesialueiden omistajien ja niitä käyttävien virkistys- ja vapaa-ajankalastajien oikeuksista. SDP on ollut ja tulee olemaan maata- ja vesialueita omistamattoman väestön puolestapuhuja. Kalastusalueita tuleekin kehittää kalastusoikeuden haltijoiden, vapaa-ajankalastajien ja ammattikalastajien sekä muiden kalakannoista ja kalavesistä huolehtivien yhteistoimintajärjestönä.

 

Nyt maa- ja metsätalousministeriö esittää uudistuksia, jotka tosiasiassa heikentäisivät enemmistön mahdollisuuksia harrastaa kalastusta. Voittajana uudistuksessa olisi se pieni joukko, joka kalastaa useamman läänin alueella. Yksi koko maan kattava kalastuskortti on eräs uudistuksen esitys.

 

Jo uudistuksen lähtökohta on heikoissa kantimissa. Vaadittua perusoikeusarviointia ei ole tehty.  Kalastuslakiesitys nykyisessä muodossaan kaventaa yleiskalastusoikeuksia ja vähentää erityisesti ikääntyneen väestön kalastusharrastusta. En voi hyväksyä sitä, että nyt esitetty yhden kortin malli poistaisi 65 vuotta täyttäneiden oikeuden maksuttomaan viehekalastukseen läänikohtaisen viehekortin tarkoittamalla tavalla. Samalla he joutuvat maksamaan myös veroluontoisen kalastuksenhoitomaksun, josta heidät vapautettiin vuoden 1996 kalastuslain muutoksella. Muutos koskisi mittavaa joukkoa eläkeläisiä.

 

Lappi on vielä oma, erillinen kysymyksensä. Kotitarvekalastus on Lapissa iso asia. Lapin järvet ovat alikalastettuja ja toimet, jotka lisäävät kalastusta ovat tervetulleita. Kotitarvekalastus on sekä kulttuurista ja sosiaalista toimintaa ja se poistaa tehokkaasti ravinteita pienistä järvistä. Termi kotitarvekalastus uupuu luonnoksesta ja saaliin myyntiä ollaan rajoittamassa 5 kiloon per päivä. Lakiluonnos ei käsittele tarpeeksi vaelluskalojen tilannetta. Lapin Liiton lausunnossa esitetään, että vaelluskalat tarvitsevat tulevaisuudessa kokonaan oman lain. Nyt käsillä olevaan luonnokseen tulee saada lisäys myös ajosiimapyynnistä kiellettyjen kalastustapojen listaan. Ajosiima on valikoimaton pyyntimenetelmä, joka pyytää myös alamittaisia lohia ja taimenia ja on uhka uhanalaisille lohi‐ ja taimenkannoille.

 

Kalastuslain kokonaisuudistuksen tulee ylläpitää ja lisätä kalastusharrastusta ja edistää kestävän käytön mukaista kalastusta ja kalakantojen hoitoa. Tällä hetkellä nämä kriteerit eivät lakiluonnoksessa täyty.

 

Johanna Ojala-Niemelä

kansanedustaja