Soklista kaivospolitiikan suunnannäyttäjä

Kolumniarkisto,Kolumnit

Koti-Lappi:

Soklin fosforiesiintymä löytyi jo vuonna 1967 ja tänä päivänä se on yksi tutkituimmista malmiesiintymistä Suomessa. Kaivoshankkeen toteutuminen on kuitenkin antanut odottaa itseään. Yara Suomi Oy:llä on nyt todellinen yritys avata fosforimalmikaivos Savukosken Sokliin. Hankkeen hyvä puoli ja samalla rasite on sijainti. Alue on syrjässä asutuskeskittymistä ja pääosin rakentamatonta. Toisaalta sijainnin syrjäisyys nostaa tarvittavien investointien hintaa kovasti. Kaivoshankkeen eteneminen edellyttää valtion mukaantuloa infran rakentamiseen.

Hankkeella olisi merkittävä työllisyysvaikutus Itä-Lapissa ja erityisesti Savukosken kunnan alueella. Kaivostoiminnan suoran työllisyysvaikutuksen on arvioitu olevan 200 henkeä ja epäsuoran vaikutuksen 450 henkeä. Rakennusaikana projekti työllistäisi 600 henkeä.

Kaivoksen rakentaminen ja avaaminen edellyttävät parannustöitä tieosuudella  Martti-Sokli. Kaivoksen tuotteiden kuljetus edellyttää rautatien rakentamista, sillä suurien rikastemäärien kuljettaminen maantiekuljetuksina olemassa olevia tieyhteyksiä käyttäen ei ole realistista.

Soklin kaivosradan osittainen rahoittaminen voisi olla alkusysäys uudelle, valtiojohtoiselle teollisuuspolitiikalle, jota myös SDP:n tuore puheenjohtaja Antti Rinne on peräänkuuluttanut.  Tai sitten sen voisi nähdä vain viisaana politiikkana taloudellisesti epävarmoina aikoina, jolloin vastuu tulevaisuuteen suuntautuvien ja työllistävien hankkeiden aloittamisesta tuleekin olla valtion käsissä.

Kaivoshankkeen suunnittelu, toteutus ja läpivienti vaativat aina hyvää pohjatyötä, riskien hallintaa ja eri intressiryhmien tavoitteiden huomioimista ja yhteensovittamista. Erityisesti se on tärkeää Lapissa, jossa erämaata riittää, mutta toisaalta alueita myös tarvitaan porotaloudelle, matkailulle ja luonnonarvojen ylläpitämiseksi.

Hanke tulee suunnitella niin, että vesistöihin ja muuhun ympäristöön kohdistuva kuormitus on mahdollisimman pieni hankkeen koko elinkaaren ajan. Myös sosiaaliset vaikutukset, erityisesti poroelinkeinoon, tulee huomioida ja luoda tarvittavat korvausjärjestelmät haitoista kärsiville.

Soklin kaivoshankkeen tulisi toimia uuden kaivospolitiikan suunnannäyttäjänä; hankkeena, joka todella jo suunnitteluvaiheessa huomioi paikallisen väestön mielipiteet sekä muut alueella toimivat elinkeinot. Esimerkiksi vesienhallinta, mukaan lukien poikkeustilanteet, tulisi Talvivaaran virheistä oppien hoitaa niin, että taimen voisi nousta Nuorttijoen vesistöön jatkossakin.

Johanna Ojala-Niemelä

kansanedustaja