Johanna Ojala-Niemelä (sd): puheenvuoro aiheeseen Eriarvoistuminen ja pienituloisten toimeentulo (23.9.2014)

Puheenvuorot eduskunnassa

Arvoisa herra puhemies! Edellinen edustaja lopetti muistelmia sitaattiin, ja samoin itse aloitan sillä. On vanha sanonta, että ”joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään”. Siitä huolimatta aion nyt vähän muistella vanhoja ja otan pienen kappaleen vuoden 2008 aviisista. ”Suomessa köyhin kansanosa joutuu koko ajan ahtaammalle, kun sosiaaliturva on jämähtänyt paikoilleen mutta hintataso kohoaa vuodesta toiseen. Sosiaaliturvaan ei ole tullut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta korjauksia vuoden 94 jälkeen. Ansiotasoindeksi on kohonnut vuoden 94 jälkeen noin 60 prosenttia. Hallitus päätti sosiaali- ja terveydenhuoltomaksujen nostamisesta. Maksut nousevat 16,6 prosenttia, ja nosto kohdistuu lapsiperheisiin ja eläkeläisiin eli niihin, jotka näitä palveluja käyttävät. Sosiaaliturvaan ei ole tulossa merkittäviä muutoksia.”

Tämä kirjoitus on vuodelta 2008, kun maan pääministerinä oli Matti Vanhanen ja sosiaali- ja terveysministerinä Liisa Hyssälä. Näin olivat asiat silloin, kun pankkikriisi ja eurokriisi olivat vasta tulevaisuuden pahaa unta ja Suomen julkisen talouden ylijäämä euromaiden korkeimpia. Suomella meni hyvin. Työssä käyvien määrä kasvoi kuten myös verotulot. Pienituloisten arkea ei tuolloin haluttu tukea. Varaa siihen olisi ollut paljon enemmän kuin tällä vaalikaudella.

Kun lukee vuoden 2008 valtiovarainministeriön taloudellista katsausta, voi huomata varoituksen sanan. Kasvu on hidastumassa, ja Suomenkin tulisi alkaa varautumaan korkeasuhdanteen taittumiseen. Rakenteelliset ongelmat, kuten ikääntyvä väestö, olivat hyvin tuolloin jo tiedossa. Mutta mitä tekivät Vanhasen ja Kiviniemen hallitukset? Ei mitään. Päinvastoin, vuonna 2008 veroja alennettiin 330 miljoonalla eurolla. Vielä 2009 työn verotusta kevennettiin 870 miljoonalla eurolla. Lisäksi työnantajien Kela-maksu poistettiin ja myös näin lisättiin kustannuksia julkiselle taloudelle. Näitä jälkiä on nyt korjailtu SDP:n vahvalla myötävaikutuksella tällä hallituskaudella, joten välikysymykseen sinällään on erittäin tärkeä aihe ja jäljet johtavat vääjäämättä niihin kahdeksaan vuoteen, kun keskusta piteli pääministerin salkkua tässä maassa.

Arvoisa herra puhemies! Millaista on sitten valita sen väliltä, ostaako lapselle ruokaa vai itselleen lääkkeitä? Millaista on miettiä, onko varaa bussilippuun, jotta pääsisi töihin? Entä kun vanhukselta loppuvat rahat ja asuminen turvallisessa palvelutalossa päättyy sen vuoksi? Se, joka ei ole näitä asioita kokenut, ei voi ymmärtää, miltä se tuntuu. Mutta jokainen voi ymmärtää sen, että pienituloisimmat ihmiset tarvitsevat tukea eikä köyhyys ole ihmisen omaa syytä. Tuloerojen kasvun hillitseminen ja pyrkimys ja halu pitää jokainen ihminen täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä on eettisen puolen lisäksi myös avain yhteiskunnalliseen vakauteen. Köyhyyteen voi suistua kuka vain. Sairaus, työpaikan menetys, läheisen kuolema tai kaikki nämä yhdessä aiheuttavat vakavan kriisin, josta osa ei pääse jaloilleen. Yhteiskunnan tukiverkkojen on tuolloin oltava riittävän vahvat.

Keskusta tarttuukin välikysymyksessä tärkeään, ajankohtaiseen ja koskettavaan aiheeseen. Pienituloisten toimeentulosta olemme kaikki huolissamme. Välikysymyksessä kuitenkin väitetään, ettei hallitus ole toiminut pienituloisuuden ja eriarvoistumisen vähentämiseksi. Tästä olen eri mieltä. Se, onko tehty tarpeeksi, on suhteellinen kysymys. Vakava taloudellinen tilanne huomioon ottaen hallitus on tehnyt paljon, jotta pienituloisten asema ei heikkenisi entisestään, ja merkittäviä tuloksiakin on saavutettu. Hallitusohjelman yksi strategisista painopistealueista on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Tässä onkin onnistuttu. Tilastoista sen voi lukea. Tuloerot kaventuivat vuonna 2012 edellisvuoteen verrattuna, ilmenee Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilastosta. 1990-luvun puolivälistä jatkunut pitkän ajan nousutrendi pienituloisuudessa on siis ainakin pysähtynyt. Tämä on merkittävä tieto, joka kertoo, että hallituksen politiikka tuloerojen kaventamisessa on ollut onnistunutta, mutta se ei tarkoita sitä, ettei työtä olisi vielä tehtävänä. Uskon, että tämä työ jatkuu.