Johanna Ojala-Niemelä (sd): puheenvuoro aiheeseen Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi saamelaiskäräjistä annetun lain ja rikoslain 40 luvun 11 §:n muuttamisesta (8.10.2014)

Puheenvuorot eduskunnassa

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet käsiteltäväksemme esityksen uudeksi saamelaiskäräjistä annetuksi laiksi. Pohjoisessa esitys on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Keskustelu on herättänyt paljon tunteita ja ollut välillä kiivastakin.

Perusongelmana lienee ristiriita saamelaisten ja kantaväestön välillä. Saamelaiskäräjillä on pelko siitä, että saamelaisiksi voisi tulla kantaväestön edustajia, jolloin vesitettäisiin alkuperäiskansa, kun taas osa niin sanotuista statuksettomista saamelaisista kokee vallitsevan tilanteen epäoikeudenmukaisena, koska heitä ei hyväksytä vaaliluetteloon ja saamelaisiksi. Molemmilla osapuolilla on kuitenkin tosiasiallisesti enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Lapset käyvät samoja päiväkoteja ja kouluja, terveys- ja hoivapalvelut ovat kaikille samat, porot polkevat samoilla palkisilla ja kulttuuriperintö ja elinympäristö on sama. Nykyinen tilanne, jossa eri osapuolten välille on synnytetty jakolinja, ei ole hyvä.

Saamelaiskäräjälakia on uudistettu Paunion johdolla, ja toimikunta pääsi yksimieliseen esitykseen. Saamelaisasioiden ministerityöryhmässä on muokattu saamelaismääritelmää, ja se on tänään lähetekeskustelussa. Esityksenä on nykyinen kriteeri ja se, että on ylläpitänyt yhteyttä kulttuuriin.

Kun saamelaisista asuu nykyisin jo lähes 65 prosenttia saamelaisalueen ulkopuolella, niin pohdittavaksi tulee, miten osoitetaan, että yhteys kulttuuriin on säilynyt. Miten säilyttää saamelaisten elämäntapa ja kulttuuri saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella? Tämä lienee niitä ydinkysymyksiä. Poronhoitoa, kalastaja- tai metsästyskulttuuria on vaikea harjoittaa etelässä siinä määrin kuin se on mahdollista pohjoisen perukoilla. Kärjistäen voidaankin kysyä, riittääkö lausunto, että kyllä se on joskus saamelaisten kotiseutualueella käynyt tai lomilla käy siellä.

Myös oikeuden päätökset ovat linjanneet uutta määritelmää. Nykyisen esityksen mukaan hallituksen varajäsenien ei tarvitsisi olla käräjien jäseniä. Tässä on ilmeisesti haettu mallia kuntapuolelta, mutta pitäisin hyvänä, että myös varajäsenet olisivat olleet ehdolla ja tulleet valituiksi tehtäviinsä. Myös vaaleja koskien säännösten osalta on esitetty epäilyksiä, että nyt ollaan hyväksymässä vaalisäännöksiä, joiden toimivuudesta ei ole takeita.

Paljon on keskusteltu myös ILO-sopimuksen ratifioinnista. Jos saamelaismääritelmästä ja siitä, mikä alue on saamelaisten kotiseutualuetta, päästään yhteisymmärrykseen, niin silloin ratifiointia voidaan harkita. Oikeusministeri on pitänyt neuvonpitoa ILO 169 -sopimusta kirjoittaneiden kanssa siitä, mitä sopimuksen ratifiointi tarkoittaa tai ei tarkoita Suomen kannalta. Lapissa on ollut jo pitkään vallassa käsitys, että maaomistuksiin tulisi ratifioinnin myötä muutoksia. ILOn 14 artiklan nojalla maaomistusoikeuksia ei muuteta, vaan maat tulevat olemaan samassa omistuksessa kuin aikaisemmin. Saamelaisten kotiseutualueella saamelaisilla on käyttöoikeus ja saamelaiset ovat mukana päätöksenteossa, joka koskee heidän kotiseutualueitaan. Huomaa kuitenkin, että asiasta on lietsottu sekä turhia pelkoja että ylisuuria odotuksia. Tämän vuoksi tarvitaan vielä paljon keskustelua asiasta ja tiedottamista siitä, mitä ILO-sopimuksen ratifiointi tarkoittaa.

Saamelaisten kulttuuria ja perinteisten elinkeinojen harjoittamista on tuettava. Meillä Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä, joista osa on jo uhanalaisia. Tämän vuoksi olen iloinen siitä, että kielipesätoimintaa on tällä vaalikaudella resursoitu. Vuonna 2012 tähän osoitettiin 350 000 euroa, 2013-vuonna 500 000 euroa, tälle vuodelle 550 000 euroa, ja ensi vuodelle tuo summa on tällä hetkellä 400 000 euroa, mutta uskon, että tähän joululahjarahojen osalta löytyy ymmärrystä tästä talosta niin, että tätä summaa saataisiin korotettua, mutta suunta on ollut oikea ja nouseva. Lasten pitäisi päästä osallistumaan kielipesätoimintaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, mieluiten ennen kielen kehitystä, jolloin tulokset kielen omaksumisessa ovat parhaita.

Perustuslakivaliokunnassa käydään laaja asiantuntijakuuleminen, jossa kaikki saavat sanoa asiasta sanansa, ja valiokunnan puntaroitavaksi jää, mihin tässä esityksessä päädytään. Eduskunnan tehtävänä on löytää ratkaisu, joka tyydyttää molempia osapuolia. Itse pyrin toimimaan niin, että asiassa saavutettaisiin yhteisymmärrys ja löydettäisiin hyvä ratkaisu.