Arvoisa herra puhemies! On selvää, että tässä on vähän hämmennyksen vallassa, koska tähänastinen käsitys on ollut se, että ILO-sopimukseen 169 ei voi tehdä varaumia. Sopimuksesta ei voi jättää mitään pois, ja kun sopimus on ratifioitu, se on sellaisena voimassa olevaa oikeutta, joka velvoittaa Suomen valtiota. Ja kun sopimuksen 14 artiklassa säädetään, että alkuperäiskansan maanomistusoikeus on tunnustettava, tämä tarkoittaa omistusoikeutta, eikä tätä voida muuksi muuttaa hallitusten esityksessä olevalla maininnalla. Eli ILO-sopimus tulee hyväksyä sellaisenaan tai sitten sitä ei tule hyväksyä lainkaan. Sitten kun nimet on sopimuksessa alla, kyse on sopimuksen toimeenpanosta, ja sen sisältö sitoo sellaisenaan.
Tietenkin nyt jää kysymys siitä, mikä merkitys on tällä lausumalla. Voidaan toisaalta kyseenalaistaa myös se, mikä merkitys on saamelaiskäräjien päätöksellä tässä asiassa. Kun seuraavat saamelaiskäräjät kokoontuu, se voi katsoa, että edellisten käräjien päätökset eivät sido sitä. Tämä on se ydinkysymys: mihin tässä asiassa voi uskoa? Tämän varmasti tulevaisuus tulee näyttämään. En tiedä, onko tässä salissa vielä selvyyttä riittävästi tästä asiasta.
Ministeri Henriksson, 2 minuuttia paikalta.
Jaa tämä artikkeli