Oikeuksia omaishoitajille – inhimillistä hoitoa läheiselle

Kolumniarkisto,Kolumnit

Kolumni Meän Torniolaakso

Vuosien saatossa toimiessani politiikan kentällä olen käynyt erinäisiä keskusteluja satojen ihmisten kanssa turuilla ja toreilla. Osa on jäänyt erityisesti mieleen ja eräs tällainen keskustelu oli rouvan kanssa, joka oli vuosia hoitanut muistisairasta miestään. Lohdutonta oli, kuinka hän kertoi hoitavansa omaistaan jaksamisensa äärirajoilla. Omaishoitajia, jos keitä, voi todella kutsua arjen sankareiksi.

 

Omaishoito on inhimillinen hoitomuoto, johon yhteiskunnallamme pitää olla valmiuksia panostaa. Suomen omaishoitajat ovat kuitenkin kaukana tasa-arvosta; joissakin kunnissa omaishoitaja saa palkkion, vapaapäivät ja tukea, kun taas toisessa pelkästään palkkion saamisesta joutuu taistelemaan tai sitä saatetaan laskea yksipuolisella ilmoituksella. Omaishoitoon kunnissa varattu määräraha vaihtelee myös vuosittain eikä uusia omaishoitosopimuksia aina pystytä tekemään tarvittavaa määrää. Tämän hetkinen tilanne omaishoitajille on vähintäänkin kohtuuton: kunnalle edullisemmasta hoitomuodosta tingitään lyhytnäköisten säästöjen toivossa. Mielestäni tulee harkita vakavasti omaishoidon kustannusten siirtoa Kelan hoidettavaksi. Se takaisi tasa-arvon omaishoitajien välillä ja poistaisi kuntakohtaiset erot.

Omaishoitoa on kehitetty vaiheittain runsaan 20 vuoden ajan. Omaishoitajien vapaapäivien määrää on lisätty, säädetty tapaturmavakuutuksesta, sekä omaistaan hoitavalle oikeudesta hoitovapaaseen. Kehitystä on siis tapahtunut vuosien varrella, mutta isoin ongelma eli omaishoitajien epätasa-arvoinen asema asuinkunnasta riippuen on jäänyt korjaamatta. Tällä hallituskaudella on laadittu Suomen ensimmäinen kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma. Se sisältää kuluvalla ja seuraavalla hallituskaudella toteutettavat tavoitteet ja toimenpiteet ja kustannuslaskelmat omaishoidon kehittämiseksi.

Viime vuonna kuntien valtionosuuksiin lisättiin 10 miljoonaa euroa omaishoidon tukipalvelujen kehittämiseksi. Jotta omaisen hoitaminen on mahdollista, on myös omasta terveydestä huolehdittava.

Täydentävässä vuoden 2015 talousarviossa on huomioitu 5 miljoonan euron määrärahalisäys omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksiin sekä sijaishoidon lisäämiseen. Määrärahalla voidaan järjestää noin 30 000 terveydenhoitajan tekemää hyvinvointi- ja tarkastusta vuodessa ja noin 2 000 hoidettavan sijaishoito vuodessa. Niukkoinakin aikoina hallituksella on ollut tahto panostaa omaishoitajien aseman parantamiseen.

 

Omaishoidon kehittämisohjelmassa ehdotetaan, että lailla säädetään sopimusomaishoidon edellytykset, hoitopalkkioiden perusteet ja palkkioiden suuruus. Kriteerit täyttävillä olisi ns. subjektiivinen oikeus palkkioon. Hoidettavalla olisi subjektiivinen oikeus hoitajan lakisääteisen vapaan aikaiseen kunnan järjestämään hoitoon. Omaishoito on niin kansantaloudellisesti kuin inhimillisesti merkittävä hoitomuoto ja vähentää sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvupaineita.

 

SDP kannattaa omaishoitajien palvelujen, tuen saatavuuden ja oikeusturvan parantamista edelleen uuden omaishoitolain myötä. Myös työelämän joustoja tulee kehittää siten, että yhä useammalla omaishoitajalla on mahdollisuus yhdistää työtä ja omaisensa hoitoa. Toivottavasti seuraavassakin hallituksessa on myötämielisyyttä omaishoidon kehittämiselle.

 

Johanna Ojala-Niemelä

Kansanedustaja (sd)