Viime viikolla eduskunnassa ryhdyttiin käsittelemään hallitusohjelmaa. Sosialidemokraattien kansanedustajana ensireaktiona on järkytys siitä, millaisella voimalla hallitus käy heikompiosaisten kukkarolle. Työttömät, pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat, lapsiperheet ja paljon sairastavat ovat leikkauslistan kärjessä. Nyt ymmärrän, miksi sosialidemokraatteja ei kelpuutettu hallitukseen: tämä olisi ollut meille sietämätön linja.
Indeksijäädytys, Kela-etuuksien heikentäminen, sähkö- ja kiinteistö sekä lämmityspolttoaineiden verojen korotukset sekä palvelumaksujen nostot iskevät kipeimmin juuri pienituloiseen väestönosaamme. Takuueläkkeen korotus on myönteinen asia, mutta se kohdentuu vain todella pieneen osaan köyhyysrajalla elävistä eläkkeensaajistamme. Sen sijaan eläkkeensaajat saavat kannettavakseen eläkkeensaajien asumistukeen kohdistuvat leikkaukset, kun se yhdistetään yleiseen asumistukeen.
Hallitus puuttuu kovalla kädellä lapsiperheiden palveluihin. Päivähoidossa ryhmäkokoja kasvatetaan, päivähoitomaksuja korotetaan ja subjektiivista päivähoitoa rajoitetaan. Lisäksi kun esikoululaiset saavat neljä tuntia päivässä esiopetusta ja tämän lisäksi päivähoitoa, niin päivittäinen päivähoidon osuus on tarkoitus korvata maksullisella kerhotoiminnalla. Myös lapsilisien indeksisidonnaisuus poistetaan.
Viime hallituskausi kaikkine karikkoineen näytti, että sopeutusta voidaan tehdä myös niin, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset säästetään pahimmilta iskuilta. Hallitus sopeutti 6 miljardilla eurolla valtion taloutta niin, että samalla kaikkein pienimpiä etuuksia, kuten työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa, pystyttiin samalla nostamaan. Nyt sosiaalietuuksia aiotaan leikata 800 miljoonalla eurolla ja sopii kysyä, missä on tämän hallituksen sosiaalinen omatunto? Miten hyväosaiset osallistuvat lamatalkoisiin?
Olen huolissani Suomen nuorista ja opiskelijoista kun peruskoulun, toisen asteen ja korkeakoulujen toimintaedellytyksiä sekä opintososiaalisia etuuksia heikennetään rajulla kädellä. Etenkin keskusta ja kokoomus lupasivat, ettei koulutuksesta leikata ja kuinkas kävikään. Teot eivät vastaa puheita.
Perussuomalaisina en olisi ylpeitä tavasta, jolla kannatus lunastettiin: petetyillä lupauksilla. Puolueen taholta isosti kampanjoitu autoveroale jäi pannukakuksi. Se, jolla on varaa ostaa uusi auto saa kosmeettisen alennuksen autoveroon, mutta samanaikaisesti se kerätään muilta auton käyttäjiltä ajoneuvoveron korotuksen muodossa takaisin. Tällöin kärsivät eniten maaseudulla autoa paljon käyttävät pieni- ja keskituloiset. Soini lupaili myös, että suomalaiset voisivat tienata 1000 euroa verovapaasti. Tästäkään ei ole kirjausta hallitusohjelmassa, vaan päinvastoin hallitus alentaa rikkaiden verotusta. Voikin kysyä, mikä on äänestäjän kuluttajan suoja?
Liikenneinfran osalta ovat odotukset Lapissa korkealla. Tähän toivottavasti lappilaiset hallituspuolueiden edustajat pystyvät vastaamaan. Elinkeinoelämän ja biotalouden panostusten voi toivoa luovan työtä ja toimeentuloa myös Lappiin. Hyvänä pidän myös omaishoitajien tilanteen helpottamista sekä lastensuojeluun luvattuja lisäresursseja.
Suomi ei ole tämän hallituskauden jälkeen enää sama maa. Surullisena katson tätä kehitystä, mutta SDP tulee tarjoamaan oppositiosta oikeudenmukaisemman vaihtoehdon hallituksen kylmäkiskoiselle linjalle.
Johanna Ojala-Niemelä
kansanedustaja
Kolumni Meän Torniolaakso -lehdessä 11.6.2015
Jaa tämä artikkeli