LAPSIPERHEET BARRIKADEILLA

Kolumniarkisto,Kolumnit

Viime viikolla sain olla mukana mielenosoituksessa Helsingissä, johon osallistui tuhansia lastentarhanopettajia, hoitajia ja perheitä. Arvioitiin, että paikalla oli jopa kymmenentuhatta osallistujaa eri puolelta Suomea. Tilaisuus oli vaikuttava.

 

Hallituksen suunnitelmat puuttua kovalla kädellä lapsiperheiden palveluihin, olivat saaneet lapsiperheet kaduille puolustamaan oikeuksiaan. Päivähoidossa ryhmäkokoja kasvatetaan, päivähoitomaksuja korotetaan ja subjektiivista päivähoitoa rajoitetaan. Lisäksi kun esikoululaiset saavat neljä tuntia päivässä esiopetusta ja tämän lisäksi päivähoitoa, niin päivittäinen päivähoidon osuus on tarkoitus korvata maksullisella kerhotoiminnalla. Myös lapsilisien indeksisidonnaisuus poistetaan.

 

Sipilän hallitus on noussut valtaan uudistajana ja Suomen taloustaantuman taittajana. Hallitusohjelman mukaan työllisyysastetta nostetaan, työn tekemisen edellytyksiä parannetaan ja tavoitellaan pidempiä työuria. Erittäin hyviä tavoitteita, joista ei voi olla eri mieltä.

 

Kun hallitusohjelmaa lukee eteenpäin, silmiin pistävät rajut leikkaukset varhaiskasvatukseen. Tämä tarkoittaa suomalaisten päiväkotien toiminnan vaikeutumista. Kun samaan aikaan voi huomata, ettei kotihoidontukeen puututa, herää kysymys, onko taustalla konservatiivihallituksen arvovalinta.

 

Laadukas päivähoito on suomalaisen työssäkäyvän perheenisän ja erityisesti äidin tae työssäkäynnille. Päiväkoti on osa perheen turvaverkkoa nyky-Suomessa, jossa suku voi asua kaukana ydinperheestä. Varhaiskasvatus on tutkitusti erittäin tärkeä osa lapsen elämää matkalla kohti aikuisuutta ja aktiivista kansalaisuutta. Varhaiskasvatus tarjoaa kielenoppimista, säännöllisen päivärytmin, kolme ateriaa, ryhmätyötaitoja, toisten lasten seuraa ja kehittävää tekemistä. Suomalainen varhaiskasvatus on olennainen osa suomalaisen naisten itsenäisyyttä ja tasa-arvoa. Päiväkoti ei ole eikä siitä saa tehdä vain lasten säilytyspaikkaa. Hallitusohjelman kirjaukset osoittavat, ettei nykyinen hallitus jaa näitä arvoja.

 

Hoitohenkilökunnan vähentäminen eli ryhmäkoon kasvattaminen vaikuttaa suoraan siihen, että lasten turvallisuus järkkyy ja henkilöstön työpaine kasvaa. Erityisen oudolta ryhmäkokojen kasvattaminen tuntuu tilanteessa, jossa uusi varhaiskasvatuslaki ei ole ehtinyt olla voimassa vielä päivääkään. Viime kauden yksi tärkeimmistä saavutuksista oli yli 40-vuotta vanhan päivähoitolain ja asetuksen uudistaminen. Laissa nimenomaan rajoitetaan ryhmäkokoja, taataan lapsen oikeus varhaiskasvatukseen, uudistetaan tavoitteita, suunnitelmallisuutta ja vahvistetaan vanhempien osallisuutta varhaiskasvatukseen.

Nyt hallitus haluaa romuttaa nämä tavoitteet.

 

Viime hallituskausi kaikkine karikkoineen näytti, että sopeutusta voidaan tehdä myös niin, että yhteiskunnassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat säästetään pahimmilta iskuilta. Toivon, että myös hyväosaiset saataisiin mukaan talkoisiin talouden tasapainottamiseksi esimerkiksi verotuksen progressiota kiristämällä. SDP:n vaihtoehdossa pääomaverotusta tarkastamalla voitaisiin kerätä jopa 100 miljoonaa euroa lisää valtion kassaan, millä voitaisiin perua moni näistä kipeistä leikkauksista ja säästötoimista, jotka kohdistuvat lapsiperheisiin. Sipilän hallituksella on nyt arvovalintojen aika. Eikö lapsien tulisi juuri olla erityisen suojelun eikä kaltoin kohtelun kohteena?

 

Johanna Ojala-Niemelä

kansanedustaja

 

Kolumni Lappilainen -lehdessä 17.6.2015