Lapin radion pakina

Kolumniarkisto,Kolumnit

 

Hyvät Kuulijat, viime viikot ovat politiikan saralla olleet kiivaita, vaikeita ja tunteitakin herättäviä. Maahanmuutto, hallituksen palkansaajia kurittava pakkopaketti, koulutusleikkauksista johtuva välikysymys ja ensi vuodet budjettileikkaukset puhuttavat aiheellisesti suomalaisia… näistä teemoista hetken päästä lisää. Äänessä SDP:n kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelä

 

 

Kansainvälinen epävakaus, vuosikausia jatkuneet sodat, paikalliset kriisit, taloudellinen ahdinko sekä terroristiliikkeiden valtaannousu Lähi-Idässä ja Afrikan maissa ovat saaneet miljoonat ihmiset liikkeelle. Ihmiset pakenevat eri syistä; osa sotaa, osa vainoa, osa paremman tulevaisuuden ja toimeentulon toivossa. Osa siksi, että vaihtoehtona kotimaahan jäämiselle olisi varma kuolema.

 

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, joihin Suomikin on sitoutunut, mukaisesti ihmisellä on oikeus vaihtaa maata ja anoa turvapaikkaa toisesta valtiosta. Isoihin ihmismassoihin mahtuu aina niitä, joilla on enemmän tarvetta suojeluun kuin toisella. Jokaisella on kuitenkin oikeus saada asiansa maahanmuuttoviranomaisen ratkaistavaksi. Ihmisen oma kokemus poliittisesta vainosta, sorrosta tai pelko joutua vaikkapa äärijärjestön rekrytoimaksi ovat riittäviä syitä hakea turvapaikkaa. Ovatko ne riittäviä syitä saada turvapaikka; se arvioidaan tapauskohtaisesti mutta selkeästi päätetyn kriteeristön mukaan.

 

Ymmärrän, että hallitsemattomalta näyttävä maahanmuutto etenkin Torniossa aiheuttaa meissä monessa pelkoja. On kuitenkin väärin leimata tulijoiden joukko ykskantaan rikollisiksi tai elintasopakolaisiksi. Joukkoon mahtuukin yhtä monta kohtaloa kuin on tulijaa. Mukana on myös ihmiskaupan ja ihmissalakuljettajien uhreja, jotka on saatu lähtemään Suomeen ja maksamaan matkastaan valheisiin perustuen.

 

Suomen viranomaiset ovat keskittäneet voimiansa Tornioon ja tilanne on hallinnassa. Vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä. Seuraavien kuukausien ja vuosien iso kysymys on, miten ne tulijat, jotka ovat saaneet myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa, kotoutetaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tarvitaan lisää kielikoulutusta, tarvitaan lisää yhteiskuntaan sopeutumista. Mikäli tässä epäonnistutaan tilanne voi muuttua vakavaksi nopeastikin.

 

Pelkojen läpi on nähtävä myös ne mahdollisuudet, joita työikäisen väestön saapuminen voisi parhaimmillaan tarkoittaa paikallistaloudelle ja koko Suomen vääristyneelle ikärakenteelle. Nyt on laitettava jäitä hattuun, mutta seurattava tilanteen kehittymistä tarkasti sekä toimittava, jos tilanne niin vaatii. Suomi pystyy toimimaan tarvittaessa nopeastikin ja esimerkiksi rajatarkastusten käyttöönotto on jo hillinnyt tulijoita. Myös Euroopan Unionin maiden olisi nopeasti löydettävä yhteinen linja asiassa.

 

Turvapaikan hakijoiden lisäksi eduskunnassa on puhututtanut ensi vuoden talousarvio. Hallitus julkistaa ensi maanantaina budjettinsa vuodelle 2016. Samalla käydään myös keskustelu ns. pakkopaketista, eli palkansaajiin kohdistuvista toimista ja heikennyksistä, jotka hallitus uhkaa toteuttaa kilpailukyvyn parantamiseksi.

 

En usko, että hallituksen valitsema linja pakottaa lähinnä julkisen sektorin työntekijät ja pienipalkkaiset, usein naisvaltaiset alat, palkka-aleen sunnuntai ja ylityökorvauksia heikentämällä ja lomia leikkaamalla on se resepti, jolla Suomen talous saadaan nousuun. Sipilän hallitus tai työministeri Lindström eivät ole kyenneet perustelemaan miten sairaanhoitajan, kätilön tai kaupanmyyjän yli 2000 euron leikkaus vuosiansioihin lisäisi työpaikkoja Suomessa. Ihmiset osoittivat rajusti mieltään viikko sitten perjantaina hallituksen epäoikeudenmukaisia pakko-keinoja vastaan. Protesti oli oikeutettu ja toivon, että hallitus muuttaa linjaansa neuvottelevampaan suuntaan. Suomi ei tarvitse sisäpoliittista epävakautta työmarkkinoille; haasteita on ihan tarpeeksi muutenkin.

 

Tällä viikolla eduskunnassa käsiteltiin myös opposition tekemä ensimmäinen välikysymys liittyen koulutuksesta tehtäviin leikkauksiin.

Hallituksen toimet ovat rajussa ristiriidassa vaaleja edeltäneisiin puheisiin. Keskusta ja kokoomus lupasi olla leikkaamatta koulutuksesta, mutta toisin kävi ja nyt hallitus on tekemässä massiivista kolmen miljardin euron leikkausta. Koulutukseen on luvassa 300 miljoonaa euroa kertaluonteisina panostuksina eli vain 10 prosentin kertakorvaus pysyvästä kolmen miljardin leikkauksesta.

 

Koulutus on ollut Suomen voimavara ja ylpeys ja osaamistaso on noussut jatkuvasti.  Kansantalous on hyötynyt ja työn tuottavuus moninkertaistunut ja hyvinvointi kasvanut maailmanlaajuisesti kärkisijoille.

 

Nyt olemme tulleet kriittiseen vaiheeseen. Koulutustason nousu on Suomen väestön keskuudessa hiljalleen pysähtynyt. Suomi on menettämässä asemansa koulutuksen mallimaana. Miten käy innovaatioiden ja uusien tuotteiden kehittämisen? Tutkimuksesta, kehityksestä ja innovaatiorahoituksesta leikkaaminen on tässä taloustilanteessa erittäin lyhytnäköistä politiikkaa.

Lapin radion pakina 25.9.2015