KOTOUTTAMISEEN TARVITAAN RESURSSEJA

Kolumniarkisto,Kolumnit

 

Kansainvälinen epävakaus, vuosikausia jatkuneet sodat, paikalliset kriisit, taloudellinen ahdinko sekä terroristiliikkeiden valtaannousu Lähi-Idässä ja Afrikan maissa ovat saaneet miljoonat ihmiset liikkeelle. Ihmiset pakenevat eri syistä; osa sotaa, osa vainoa, osa paremman tulevaisuuden ja toimeentulon toivossa. Osa siksi, että vaihtoehtona kotimaahan jäämiselle olisi varma kuolema.

 

Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, joihin Suomikin on sitoutunut, mukaisesti ihmisellä on oikeus vaihtaa maata ja anoa turvapaikkaa toisesta valtiosta. Isoihin ihmismassoihin mahtuu aina niitä, joilla on enemmän tarvetta suojeluun kuin toisella. Jokaisella on kuitenkin oikeus saada asiansa maahanmuuttoviranomaisen ratkaistavaksi. Ihmisen oma kokemus poliittisesta vainosta, sorrosta tai pelko joutua vaikkapa äärijärjestön rekrytoimaksi ovat riittäviä syitä hakea turvapaikkaa. Ovatko ne riittäviä syitä saada turvapaikka; se arvioidaan tapauskohtaisesti, mutta selkeästi päätetyn kriteeristön mukaan.

 

Sisäministeriö on arvioinut, että Suomeen saapuu tänä vuonna noin 50 000 turvapaikanhakijaa. Aiempi arvio oli 30 000. Viime kuussa pelkästään Suomeen tuli lähes 11 000 hakijaa. Ymmärrän, että hallitsemattomalta näyttävä maahanmuutto länsi-rajalla aiheuttaa pelkoja paikallisissa. On kuitenkin väärin leimata tulijoiden joukko ykskantaan rikollisiksi tai elintasopakolaisiksi. Joukkoon mahtuu yhtä monta kohtaloa kuin on tulijaa. Mukana on myös ihmiskaupan ja ihmissalakuljettajien uhreja, jotka on saatu lähtemään Suomeen ja maksamaan matkastaan valheisiin perustuen.

 

Suomen viranomaiset ovat keskittäneet voimiansa Tornioon ja tilanne on hallinnassa. Vapaaehtoiset tekevät korvaamatonta työtä. Seuraavien kuukausien ja vuosien iso kysymys on, miten ne tulijat, jotka saavat myönteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa, kotoutetaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Tarvitaan lisää kielikoulutusta, tarvitaan lisää yhteiskuntaan sopeutumista. Tässä ei ole varaa epäonnistua.

 

Pelkojen läpi on nähtävä myös ne mahdollisuudet, joita työikäisen väestön saapuminen voisi parhaimmillaan tarkoittaa paikallistaloudelle ja koko Suomen vääristyneelle ikärakenteelle. Nyt on laitettava jäitä hattuun, mutta seurattava tilanteen kehittymistä tarkasta sekä toimittava jos tilanne niin vaatii. Suomi pystyy toimimaan tarvittaessa nopeastikin ja esimerkiksi rajatarkastusten käyttöönotto on jo hillinnyt tulijoita. Myös Euroopan Unionin maiden olisi nopeasti löydettävä yhteinen linja asiassa ja nk. turvallisten alueiden lista olisi samanlainen kaikissa EU maissa. On tärkeää, että Euroopan Unionin maissa ja etenkin Suomen naapurimaissa ja Suomessa turvapaikan saamisen kriteerit ovat yhtenäiset.

 

Pieni Tornio on ollut viime viikkoina uutisten keskipisteenä. Rajanylittäjiä on ollut jopa satoja päivässä. Työtä riittää vielä kuukausiksi eteenpäin. Seuraavaksi hätämajoitustiloissa olevat ihmiset pitäisi saada sijoitettua vastaanottokeskuksiin. Hallitus kohdentaa vuoden 2016 talousarviossa turvapaikanhakijoiden vastaanoton kuluihin 118 miljoonaa euroa. Määrärahatarve perustuu arvioon, että Suomeen tulisi noin 15 000 turvapaikanhakijaan vuodessa. Koska turvapaikkaa hakevien henkilöiden määrä on suurempi on selvää, että määrärahoja joudutaan lisäämään myöhemmin.

 

Turvapaikanhakijoita tulisi pyrkiä sijoittamaan ympäri Suomea. Tällä hetkellä turvapaikanhakijoita suhteutettuna väestömäärään on eniten Lapissa. Myös pääkaupunkiseudun ja muun Suomen on kannettava vastuunsa. On kiistaton tosiasia, että vastaanottokeskus tuo työpaikkoja paikalliselle väestölle kun henkilökuntaa keskuksen pyörittämiseen tarvitaan monilta eri aloilta. Näille työpaikoille ei Lapin kunnissa kannata nyrpistellä; jokaista tarvitaan. Ensisijaisen tärkeää on, että Suomi kantaa vastuunsa maailman hädästä. Lapista auttava käsi on nyt ojennettu.

 

Johanna Ojala-Niemelä

Kansanedustaja (sd.)

 

Kolumni Lounais-Lappi 9.10.2015