Vammaiset taantuman maksumiehiksi?

Kolumniarkisto,Kolumnit

 

Sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnissä vammaislainsäädännön uudistus. Tarkoitus on yhdistää vammaispalvelu- ja kehitysvammalait. Kyse on pitkään tavoitellusta uudistuksesta, jonka lähtökohta on parantaa vammaisten ihmisten osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tavoitteena on säilyttää nykyiset perusoikeuksia turvaavat, vahvat oikeudet, kuten oikeus palveluasumiseen, henkilökohtaiseen apuun ja liikkumista tukeviin palveluihin. Lisäksi tavoitteena on kehittää muun muassa henkilökohtaista apua ja lyhytaikaista huolenpitoa sekä valmennusta ja tukea uudenlaisena palveluna. Hallitusohjelma velvoittaa ministeriöitä kuitenkin etsimään myös säästöjä kuntien tehtävistä. Pelkona on, että säästöjen vuoksi palvelut vähenevät ja muuttuvat maksullisiksi iäkkäille vammaisille.

 

Vammaisen henkilön vamma ei yleensä parannu iän myötä, päinvastoin ikä tuo vammaiselle usein raskaammat haasteet kuin terveenä ikääntyvälle. Maan hallitus on kuitenkin toista mieltä. Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan vammaisia koskevan lainsäädännön uudistusta, jossa linjataan että 75-vuotta täyttänyt vammainen henkilö ei enää olisikaan oikeutettu vammaispalvelulain mukaisiin maksuttomiin palveluihin. Jos palvelut toteutettaisiin jatkossa sosiaalihuoltolain mukaisesti, kunnat voisivat muuttaa palvelut tarveharkintaisiksi. Ikäraja tarkoittaisi käytännössä sitä, että henkilökohtainen apu, kuljetuspalvelut sekä palveluasuminen muuttuisivat harkinnanvaraisiksi ja maksullisiksi.

 

Hallitusohjelmassa on tiukat linjaukset säästöistä. Hallitusohjelman mukaan hallitus on sitoutunut vähentämään kuntien tehtäviä ja velvoitteita 1 miljardilla eurolla, eikä kunnille anneta uusia tehtäviä tai velvoitetta vaalikaudella 2015–2019. Jos uusia tehtäviä tulee, ne rahoitetaan 100 %:n valtionosuudella. Tässä raamissa on ahdasta elää. On kuitenkin kyseenalaista kohdistaa säästöt yhteen yhteiskuntamme haavoittuvimpaan ryhmään: ihmisiin joilla on mitään osuutta vamman syntymiseen.  Näiden ihmisten tulotaso on usein niin matala, ettei ole mitään mahdollisuutta ostaa palveluita itse. Jo palvelumaksut saattavat rajata ihmisiä palveluiden ulkopuolelle.  Heidän talouttaan rasittavat usein myös vammasta tai sairaudesta aiheutuvat lääke- ja muut terveydenhuoltokustannukset ja he ovat täysin riippuvaisia toisen henkilön antamasta avusta.

 

Säästöt on tarkoitus saavuttaa erityispalvelujen hallinto-, suunnittelu- ja johtamiskustannuksissa, kuljetuspalveluissa sekä lain soveltamisalan rajauksella alle 75-vuotiaisiin. Vammaislainsäädännön uudistuksella onkin tarkoitus säästää noin 61 miljoonaa euroa.

Vammaisten arki on jo nyt jatkuvaa asioiden selvittämistä, määräaikaisia päätöksiä, syrjivää asiakaspalvelua, valituskierteitä ja kaikki tämä vaikuttaa heikentävästi vammaisten elämänlaatuun. Järjestelmän tarkoitus on kuitenkin lisätä hyvinvointia ja elämänlaatua.

 

Hallituksen politiikka on täysin ristiriidassa sen arvomaailman kanssa, johon YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimus perustuu.

Olen erittäin huolissani hallituksen suunnitelmista ja vastustan jyrkästi 75-vuoden yläikärajan asettamisesta koskemaan myös vammaisten henkilöiden erityispalveluja. Vammaiset eivät ole se ryhmä, josta säästöjä alun alkaenkaan pitäisi lähteä etsimään.

 

Johanna Ojala-Niemelä

kansanedustaja (sd.)

Kolumni Uusi Rovaniemi lehdessä