Onko perheillä enää varaa lasten harrastuksiin?

Kolumniarkisto,Kolumnit

Onko perheillä enää varaa lasten harrastuksiin?

Onko perheillä enää varaa lasten harrastuksiin?

 

 

Lasten ja nuorten syrjäytyminen on yksi yhteiskuntamme vakavimmista ongelmista. Yksi osa syrjäytymisilmiötä on lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien eriarvoistuminen. Harrastuksista syrjäytyminen vahvistaa usein niitä vaikutuksia, jotka liittyvät esimeksiksi vanhempien syrjäytyneisyyteen, koti- tai kouluongelmiin ja putoamiseen koulutuksen ulkopuolelle.

 

Jokaisella lapsella tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet harrastaa, mutta liian usein käy niin, ettei pienituloisten perheiden tai yksinhuoltajien lapsilla ole kerta kaikkiaan varaa kustantaa lapsiensa harrastuksia. Suomessa arvioidaan olevan tänä päivänä jo 126 000 vähävaraista lasta.

 

Valtion liikuntaneuvosto on selvittänyt laajasti harrastusmaksujen kehittymistä. Selvityksen perusteella kustannusten nousu on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana nopeaa, ja nykyisin harrastuskulut alkavat olla liian korkeita jo keskituloisille työssäkäyville perheillekin. Harrastuksista syrjäytyminen uhkaa yhä useampia suomalaisia lapsia ja nuoria.

 

Kun vanhemman tulot eivät riitä kuin lapsen perustarpeisiin, jää moni asia lapselta kokematta. Lapsi menettää harrastamiseen liittyvän mahdollisuuden vahvistaa itsetuntoaan, identiteettiään ja hyvinvointiaan. Harrastuksista syrjäytyminen merkitsee myös usein jäämistä kehittäviä harrastuksia omaavien kaveripiirien ulkopuolelle. Se merkitsee leimautumista omissa ja muiden silmissä. Tällä on kauaskantoisia seurauksia lapsen kehityksen kannalta.

 

Jokainen vanhempi tekee kaikkensa lastensa eteen. Vanhemmat tekevät myös kaikkensa löytääkseen rahat ja ajan, jolla lapsi saa harrastaa ja oppia uusia asioita. Ei ole kuitenkaan kenenkään edun mukaista, että lajista kiinnostuneet ja innokkaat lapset jäävät monesta paitsi vain siksi, ettei vanhempien oma tekeminen yksin riitä.

 

Myös kunnissa tehdään merkittäviä ratkaisuja perheiden arjen kannalta sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Lasten harrastusmahdollisuudet, kesätyöpaikat nuorille, nuorisotoimen oikein kohdennetut palvelut, liikuntamahdollisuudet – kaikki tämä luo sitä ympäristöä, jossa lapset ja nuoret voivat päästä toteuttamaan itseään, vaikka perheen tulot ovatkin pienet. Lasten harrastusmahdollisuuksiin tuleekin satsata kuntatasolla kaikin käytettävissä olevin keinoin.

 

Sipilän hallituksen leikkauspolitiikka vaikeuttaa entisestään vähävaraisten lapsiperheiden arkea, mutta ongelmat juontavat paljon tätä hallituskautta syvemmälle. Jääkiekkolegenda Raimo Helminen kertoi pari vuotta sitten, että mikäli harrastusmaksut olisivat hänen lapsuudessaan olleet nykytasoa, hänen perheellään ei olisi ollut siihen varaa.

 

Jääkiekon lisäksi sama on tapahtunut myös jalkapallossa, jonka vuosimaksuissa ei enää puhuta sadoista, vaan jopa tuhansista euroista. Korkeat maksut ovat todellisuutta myös lasten ja nuorten suosimissa harrastuksissa kuten taitoluistelussa, tanssissa, ratsastuksessa tai instrumentin soittamisessa.

 

Tämän tiedostaminen on vakava viesti yhtälailla niin urheiluseuroille kuin koko yhteiskunnalle. Yhteiseksi tavoitteeksi tulee asettaa ainakin yhden harrastusmahdollisuuden takaaminen jokaiselle lapselle. Harrastaminen on yhtälailla osa lapsen kehitystä kuin koulutuskin.

 

Johanna Ojala-Niemelä

Kansanedustaja (sd.)

 

Kolumni julkaistu Uusi Rovaniemi lehdessä heinäkuussa 2016