Suomi saa johdettavakseen Arktisen neuvoston ensi vuonna. Neuvoston puheenjohtajuus on tärkeä ja näkyvä paikka ottaa kantaa ja edistää arktisen alueen yhteistyötä ja hankkeita. Valitettavasti Sipilän hallituksen arktista politiikkaa vaivaa lamaannus ja saamattomuus. Pitkään vireillä olleet hankkeet ovat rauenneet ja jo toimineilta yhteistyömuodoilta ollaan viemässä rahoitus. Esimerkiksi käy vaikkapa Barents-keskus, joka on lisännyt Suomen näkyvyyttä Barentsin alueella, kehittänyt liikenneyhteyksiä ja pienten ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksia, jäi ilman jatkorahoitusta. Rovaniemelle pitkään puuhattu arktinen informaatiokeskus on niin ikään vastatuulessa, koska poliittinen paine keskuksen perustamiselle ei ole riittävää. 

Suomen arktinen strategia, joka tehtiin vuonna 2013, päivitettiin hiljattain. Hämmentävää on, että päivityksestä loistavat poissaolollaan rahalliset panostukset arktiseen politiikkaan. Eikö Sipilän hallituksella ja vastuuministeri Soinilla ole aikaa, kiinnostusta tai osaamista panostaa Suomen arktiseen ja pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan? Näinkö arktisen alueen mahdollisuudet haaskataan Suomessa? 

Alueen taloudellisen hyödyntämisen täytyy pohjautua kestävän kehityksen periaatteisiin. Arktinen alue tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuden elinkeinopolitiikan vahvistamiseen. Suomen arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudelle tarvitaan yksi iso ja vaikuttava hanke, jonka puolesta puhutaan yhdellä äänellä. Rata Jäämerelle sopii hyvin Suomen arktisen politiikan kärkihankkeeksi. Junarata Suomen läpi Jäämeren rantaan on yksi konkreettinen keino, jolla voidaan parantaa arktisen alueen saavutettavuutta. Radan rakentamisen vaikutukset ympäristöön, perinteisiin elinkeinoihin sekä alkuperäiskansoihin tulee arvioida tarkoin. 

Nyt kun Suomi on tehnyt aiesopimuksen Helsinki-Tallinna tunnelin selvittämiseksi, sopii kuvaan hyvin suunnitelma radan jatkamiseksi Jäämerelle. Rata tulisi kytkeä osaksi laajempaa Pohjois-Euroopan ja EU:n liikenneverkoston kehittämistä. 

Suomella on osaamista niin kylmätekniikassa, puhtaiden ratkaisuiden kehittämisessä kuin talvimatkailussakin. Unohtamatta osaamista telakkateollisuudessa, erityisesti jäätä murtavien monitoimialusten rakentamisessa, mikä voi tuoda myös uusia mahdollisuuksia Suomelle. Tarvetta arktiselle kalustolle on ja suomalaiseen korkeaan osaamiseen laivanrakennuksessa luotetaan yhä, mikä on käynyt ilmi myös nyt kun Turun ja Rauman telakoille on tullut uusia laivatilauksia.

Nyt hallituksella on korkea aika järjestää aikaa myös korkean tason arktisen yhteistyön edistämiseen. Ulkoministeri Soini on vastuussa arktisen politiikan edistämisestä ja esimerkiksi sopimus yhteistyöhankkeesta Jäämerenradan kustannusten ja vaikutusten selvittämiseksi olisi todellinen hillotolppa, johon Soinin pitäisi panostaa. Arktinen alue kiinnostaa nyt kovasti ja Suomen on otettava aloitteentekijän eikä perässähiihtäjän rooli pohjoisessa ulottuvuudessa.

 

Johanna Ojala-Niemelä (sd.)

Kansanedustaja

 

Artikkeli on julkaistu Demokraatti-lehdessä.