Tenon kalastussopimusneuvottelut on aloitettava uudestaan

Kolumniarkisto,Mielipidekirjoitukset

 

Kuluneella viikolla eduskunta käsitteli keskustalaisen ympäristö- ja maatalousministeri Kimmo Tiilikaisen antamaa esitystä Norjan ja Suomen väliseksi kalastussopimukseksi Teno-joella.

Eduskunnassa vallitsi yksimielisyys puoluerajojen yli siitä, että sopimusneuvotteluissa on epäonnistuttu eikä sopimusta pidä hyväksyä. Sopimuksen puolustajat olivat vähissä. Toteutuessaan sopimuksella arvioidaan olevan negatiivisia vaikutuksia niin saamelaiskulttuuriin, matkailuun kuin Utsjoen kuntatalouteen. Moni on tyytymätön sopimukseen. Syitä on monia.

 

Tenojoessa esiintyy noin kolmekymmentä perinnöllisesti toisistaan poikkeavaa lohikantaa ja osa kannoista voi huonosti. Lohikantojen ongelma on sekakantakalastus niin meressä kuin joessakin. On tärkeää, että lohikannoista huolehditaan ja riittävällä kutukalamäärillä turvataan myös tulevaisuuden lohisaaliit ja paikallisen kalastuskulttuurin säilyminen. Suojelun on täytettävä kaikki oikeudelliset loukkaamattomuusperiaatteet, sekä toteutettava tutkittuun tietoon perustuen ja paikallisten kanssa yhteisesti hyväksytyin periaattein.

 

Esitetyssä sopimuksessa sanotaan, että sääntö koskee ainoastaan rajajokiosuutta, joka tarkoittaa, että Tenojoen suulta katsottuna noin kuudenkymmenen kilometrin osuus jota pitkin kaikki lohet nousevat jäisi yksin norjalaisten hallintaan. Vastuu Tenojoen lohikantojen suojelusta tulee olla oikeudenmukaista ja tasapainossa sopijamaiden välillä. Tavoitteena tulee olla aikaisemman sopimuksen tavoin yhdenmukainen sääntely koko jokiosuudelle. Sopimuksen tulee kattaa lohen koko nousualue, sivujoet mukaan lukien.

 

Tenojoen sopimus- ja kalastussääntöehdotusta ei voida hyväksyä esitetyssä muodossa, sillä ehdotuksessa on perustavaa laatua olevia oikeudellisia epäkohtia. Pahimmassa tapauksessa ne johtavat perusteettomaan omaisuuden uusjakoon Tenojokilaaksoissa. Tenojoen kalastusoikeudet ovat osa tilojen varallisuusoikeuksia. On mahdollista, että ehdotetut rajoitukset eivät ole sopusoinnussa perustuslaissa turvatun omaisuuden suojan kanssa. Sopimus vaarantaa niin ikään saamelaiskulttuuriin kuuluvan oikeuden harjoittaa perinne-elinkeinoa, lohen kalastusta Tenojoella.

 

On tärkeää, että paikallisten näkemykset huomioidaan laajemmin sopimus- ja sääntöehdotuksessa ja että maa- ja metsätalousministeriö teettää sopimuksesta taloudellisen, sosiaalisen, kulttuurisen, ympäristö- ja oikeusvaikutusten arvioinnin. Saamelaiskulttuurin edellytykset on turvattava sopimuksessa.

 

On välttämätöntä, että Suomi ja Norja aloittavat uudet neuvottelut sopimus- ja kalastussäännöstä.  Norja ei ole irtisanonut sopimusta, joten ei ole mitään perustetta pitää kiirettä sopimuksen päättämiseen nyt.  Kalastusta voidaan rajoittaa nykyisen sopimuksen 7 artiklan mukaan esimerkiksi keräämällä faktatietoa kannoista kaikuluotaimien avulla neuvottelujen pohjaksi, kalastuksen aloitusajankohtaa sääntelemällä ja saaliskiintiöiden käyttöönotolla.

 

Lapin kansanedustajat ovat olleet yhtenä rintamana vastustamassa sopimusta. Nyt keskustalainen ministeri toi kuitenkin esityksen eduskuntaan. Lapin keskustalaisilla kansanedustajilla on vastuu ja valta kääntää oman ministerinsä pää ja pyytää häntä vetämään esitys pois eduskunnasta.

 

Johanna Ojala-Niemelä

kansanedustaja (sd.)

Mielipidekirjoitus, marraskuu 2016