Terveyden hoitamisesta ei tule tehdä kauppatavaraa

Kolumniarkisto,Kolumnit

Terveyden hoitamisesta ei tule tehdä kauppatavaraa

 

 

Pitkät jonot, asiakkaan pompottelu, palvelujen epätasaisuus saatavuudessa ja laadussa ovat arkipäivää sosiaali- ja terveyspalveluissa. Niistä maksetaan paitsi inhimillistä, mutta myös kansantaloudellista hintaa joka päivä. Siksi uudistus on välttämätön, mutta suuri ero SDP:n ja SOS-hallituksen politiikan välillä on suhde julkiseen sektoriin. SDP:n linja on se, että uudistuksen kivijalka on yhteisistä verovaroista rahoitetut julkiset palvelut, joita voidaan täydentää yksityisillä palveluilla.

 

Hallitus markkinoi sote-uudistuksen kansalaisille valinnanvapauden nimissä, kunnes paljasti, että

valinnanvapaus vaatii palveluiden yhtiöittämistä. Yhtiöittämisen vaarana on, että mallista hyötyvät eniten hyvinvoivat ja hyvätuloiset, kun taas maksajiksi jäävät vähävaraiset ja paljon sairastavat. Myös palvelujen saumattomat hoitoketjut uhkaavat jäädä kilpailun varjoon.

 

Naapurimaassamme Ruotsissa tehtiin massiivinen hoidon yksityistäminen porvaripuolueiden toimesta. Tänä vuonna julkaistiin Svenska Dagbladetin tekemä selvitys sote uudistuksen kuluista Tukholman maakäräjillä. Sen mukaan sairaanhoidon kustannukset ovat kasvaneet rajusti niillä aloilla, jotka ovat vapautettu yksityiselle kilpailulle.

Vapautetuilla aloilla kustannukset ovat nousseet jopa 50–100 prosenttia vuodessa, kun julkisen sairaanhoidon piirissä pysyneillä aloilla kustannusnousu on  ollut keskimäärin 4,1 prosenttia. Tässä mallissa terveys on uhrattu bisneksen alttarille. Meillä Suomessa julkisesti rahoitettuja sosiaali- ja terveyspalveluja ei tule uudistuksen varjossa heikentää.

Kun pohditaan yhtiöittämistä, niin on hyvä muistaa osakeyhtiölain lähtökohdat. Yhtiön toiminnan tarkoituksena on aina tuottaa voittoa osakkeenomistajille. On selvää, että osingoille haluavat yksityiset terveysalan yritykset, mutta vain silloin kun toiminta on kannattavaa. Julkisen sektorin kontolle jäisi kuitenkin ne osat palveluista, jotka eivät yrityksiä kiinnosta, koska tuotto on olematonta tai jopa miinusmerkkistä. Markkinalogiikkaan liittyy olennaisesti voitto – perustava kysymys onkin, tuleeko julkisesti verovaroin tuotetulla palvelulla  tuottaa voittoa yksityiselle yritykselle.

 

Sote- uudistuksella on selkeitä tavoitteita: terveyserojen kaventaminen, integraation toteuttaminen, ylikansallisten yhtiöiden suitsiminen sekä kustannusten kasvun taittuminen. Tällä hetkellä hyvätuloinen, koulutettu, hyvällä asuinalueella asuva mies elää 12 vuotta pidempään kuin pienillä tuloilla sinnittelevä ja alhaisen koulutustason omaava mies. Nämä terveyserot ovat siis totta tämän päivän Suomessa.

 

Keskeinen keino hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen on sosiaali- ja terveyspalveluiden integroiminen, mutta esitetty malli kuitenkin pirstaloi palvelut lukuisten eri tuottajien vastuulle ja toisaalta järjestämisvastuiselle maakunnalle, jonka pitää kilpailuttaa kaikki perustason ja erityistason palvelunsa. Esitys korostaa tuottajien vastuuta palveluiden integroinnissa, mutta jättää kuitenkin auki sen käytännön toteuttamisen. On myös hyvin ongelmallista arvioida integraation käytännön toteutumista, kun valinnanvapauteen liittyvästä kokonaisuudesta ei ole tarkempaa tietoa.

 

Asiantuntija-arvioiden mukaan esitetty sote-malli voi lisätä kustannuksia. Samaan aikaan mallille on asetettu huomattava 3 miljardin säästötavoite. Päinvastoin kulut uhkaavat kasvaa, kun hallintoon tarvitaan uutta henkilöstöä, osaamista ja tekniikkaa valvomaan tuottajia. Lisäksi Kansaneläkelaitoksen johtaja Liisa Hyssälä arvioi, että valinnanvapauden toteuttamiseksi rahaa puuttuu noin miljardi euroa. Tämä väistämättä tulee johtamaan asiakasmaksujen nousuun ja palveluvalikoiman karsimiseen. Jos näin käy, hyvinvointi- ja terveyserot tulevat entisestään lisääntymään ja johtaa esimerkiksi yksityisten terveysvakuutusten räjähtävään kasvuun. Toivon, että hallitus suitsii intoaan terveyspalveluiden osakeyhtiöittämisen osalta ja malttaa rakentaa toimivan ratkaisun pitkälle tulevaisuuteen julkiseenpalvelutuotantoon nojaten.

 

Johanna Ojala-Niemelä (sd.)

Kansanedustaja

Kolumni julkaistu: Lounas-Lappi marraskuu 2016