Bernerin esitys on susi jo syntyessään

Kolumniarkisto,Kolumnit

 

 

Keskustalaisen liikenne- ja viestintäministeri Bernerin liikennepoliittiset esitykset eivät viime viikolla jättäneet ketään kylmäksi. Yhteiskunnan ja puoluekentän eri laidoilta kiirehdittiin tyrmäämään Bernerin suunnitelmat, joita ministeri itse kuvasi merkittävimmiksi kuin auton keksiminen aikanaan. Hämmentävää oli, että hallituspuolueiden kesken tuntui vallitsevan monta näkemystä, mitä esitykset merkitsevät. Sipilä kehui oman ministerinsä työtä, niin ikään keskustalainen Kaunisto puolestaan vaati Bernerin eroa. Perussuomalaiset tyrmäsivät ja kokoomuslainen valtiovarainministeri Orpo kiirehti kertomaan, että ainakaan verolakien muutoksia ei ole valmisteilla hänen johtamassaan ministeriössä.

 

Se on varmaa, että esitys sysäsi autokaupan epävarmuuden tilaan moneksi kuukaudeksi. Hallitus on kertonut tekevänsä päätöksiä kehysriiheen mennessä.  Nyt tarvitaan kuitenkin selkeä linjaus nopealla aikataululla, viekö hallitus tieliikenneselvityksen eteenpäin ja miltä osin. 

 

Selvää on ainakin se, että hallituksen vimma jatkaa ideologista yhtiöittämistä, jatkuu kovaa vauhtia.

Epäselvää on puolestaan se, miten yhtiön perustaminen ja sitä kautta liikenteen avaaminen markkinoille toisi teiden ja ratojen kunnostamiseen lisää rahaa. Samalla kun käytettävissä oleva rahasumma kasvaisi, valtion budjetin raami ei kuitenkaan jousta eikä käyttäjien maksurasitus esityksen mukaan kasvaisi. Yhtälö tuntuu sotivan arkijärkeä vastaan. Mistä lisäraha teihin tulisi? Joku tai jotkut joutuvat väistämättä maksumieheksi.

 

Suurin osa Suomesta on maaseutua, jossa asutus on harvaa ja julkinen liikenne puuttuu. Pohjoisen ihmisten on syytä kuunnella herkällä korvalla liikenneministerin esityksiä. Täällä ollaan visusti yksityisautoilun varassa, eikä kustannusten kasvua kaivata. Berner muun muassa esittää, että kotimaisilta linja-autoilta ryhdyttäisiin keräämään lähes 1 400 euron vuotuista tiemaksua. Tämän on arvioitu kartuttavan valtion kassaa 17,4 miljoonalla eurolla. On selvää, että viime kädessä tämäkin kuluerä siirretään asiakkaiden maksettavaksi, jolloin julkisilla välineillä liikkuminen edelleen kallistuu.

 

Demokraattisen päätöksenteon kannalta esitys on niin ikään kestämätön. Se veisi eduskunnan päätöksenteon ulkopuolelle suuren viipaleen valtion budjetista osakeyhtiön johdon käsiin.  Yhtiö voisi toimia kansalaisten kannalta kapeakatseisesti vain oman liiketoimintansa kehittämisen ehdoilla. Osakeyhtiön nokkamiehet voisivat jatkossa käyttää valtaa, joka kuuluu vaaleilla valituille edustajille. Yhtiö tekisi investoinnit liiketaloudellisin perustein. Rahat kohdentuisivat sinne, missä on ihmisiä ja liikennettä. Syrjäseutujen infra väistämättä heikkenisi ja poliitikot eivät voisi sille jatkossa paljoakaan mitään.

 

Vapaus liikkua ja toimiva infra on tärkeä peruspalvelu, joka tulee turvata kaikissa olosuhteissa. Toivonkin, että ministeri Berneriin iskenyt vauhtisokeus saataisiin taltutettua ja häneltä löytyisi malttia rakentaa esitya, jonka takana koko Suomi ja suomalaiset Hangosta Utsjoelle voisivat seisoa.

 

 

Johanna Ojala-Niemelä

Kansanedustaja (sd.)

Julkaisti Meän Torniolaakso-lehdessä tammikuussa 2017