TERVEYDESTÄ EI SAA TULLA KAUPPATAVARAA

Kolumniarkisto,Kolumnit

 

 

Sipilän hallituksella tulee täyteen kaksi vuotta hallitusvastuuta ja onkin puolivälitarkastelun paikka. Ennen kuin nykyinen oikeistohallitus muodostettiin, tuolloinen hallitusohjelmaneuvotteluiden vetäjä Sipilä ilmoitti, että ”Suomi on jäänyt edellisten vuosikymmenten hyvinvointiyhteiskunnan vangiksi”. Sipilä julisti tuolloin, että sen korjaamiseksi uuden hallituksen on tarkoitus käynnistää rohkeita muutoksia.

 

”Rohkeita” muutoksia onkin piisannut. Ensin hallitus yhtiöitti Suomen metsät, maat ja vedet. Sitten hallitus päätti pakkoyhtiöittää terveyskeskukset ja sairaalat, vaikka edes EU ei sitä vaadi. Seuraavaksi  vuorossa oli kunnalliset jätelaitokset. Vuoden vaihteen jälkeen liikenneministeri Berner yritti siirtää miljardien kansallisomaisuuden liikenteessä eduskunnan budjetti- ja päätäntävallan ulottumattomiin. Suomalaiset eivät kuitenkaan olleet valmiita yhtiöittämisen kautta  tällaiseen maksullisuuteen, missä jo kertaalleen veronmaksajan maksamille asfalteille olisi laitettu lisähinta. Viimeisimmäksi vaadittiin jo Arvo Ylpön perinnön neuvoloiden yhtiöittämistä.

 

Suomea viedään nyt suuntaan, mitä on vaikea perua. Yhteiskunnan pääomapiirit ja eliitti tuntuvat käyvän yhä ahneemmiksi, eikä moraalista ryhtiliikettä ole näköpiirissä. Elinkeinoelämän keskusliiton uusi puheenjohtaja, Elisan toimitusjohtaja Mattila ehti jo ehdottaa lisäkikyjä, koska suomalaisten palkat ovat vielä 10–15 prosenttia liian korkeat.

 

Hallitus on myös intoutunut heikentämään työttömien ihmisten asemaa ja työttömyysturvaa. Tällä hallituskaudella keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus ovat heikentäneet Irtisanomissuojaa, työn vastaanottamista on  kiristetty, on luotu kuukauden ilmaistyönäyte, kolmen kuukauden välein tapahtuvat työttömien haastattelut, työttömyysturvaa on leikattu 100 päivällä, takaisinottovelvollisuutta heikennetty  ja paikallista sopimista halutaan yhä laajentaa.

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen osalta hallitus lähti heti alkuun keskittämisen tielle kokoamalla vaativin erikoisalapäivystys 12 sairaalaan Suomessa. Lapissa Rovaniemi sai ylläpitääkseen ympärivuorokautisen laajan päivystyksen yksikön, jonka yhteydessä tarjotaan myös sosiaalipäivystystä. Kemissä Länsi-Pohjan keskussairaalassa järjestetään ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys.

 

Huoli Länsi-Pohjan keskussairaalan työpaikoista ja palveluiden säilymisestä on ajanut alueen kunnat tekemään soteselvityksen yhteisyrityksestä. Kyse on valtakunnallisestikin poikkeuksellisesta ratkaisusta kun perusterveydenhuollon lisäksi myös erikoissairaanhoito yksityistettäisiin. Itse toivon selkeitä pelisääntöjä julkisen ja yksityisen palvelusektorin välille tavalla, että yksityinen palvelusektori täydentää – ei korvaa – julkisen sektorin palveluja. Vaarana on, että sosiaali- ja terveysalan työpaikkojen yhtiöittämisen myötä alkaa työehtojen heikennykset ja palkan alennukset,  vaikka tehtävät ja vastuut säilyisivätkin.

 

Uudistuksen on turvattava kaikille kansalaisille tarpeenmukaiset ja tasapuoliset palvelut koko maassa. Uudistuksen hinnan maksajiksi ei tule laittaa paljon palveluja käyttäviä vanhuksia, vammaisia tai pitkäaikaissairaita hyvätuloisten ja terveiden hyötyessä valinnanvapausmallista. Lompakon paksuuden ei tule määrittää sitä, kuka saa parasta hoitoa.

 

Toivon, että neuvottelut sairaanhoitopiirien välillä työnjaosta etenevät myönteisissä merkeissä ja eri toimijat puhaltavat yhteen hiileen yhteisen lappilaisen soteratkaisun löytämiseksi. Liiallinen keskittäminen on estettävä ja päästävä yhteiseen yhden toimijan ja kahden toimivan sairaalan malliin lainsäädännön puitteissa.

 

Johanna Ojala-Niemelä

Kansanedustaja

Kirjoitus julkaistu Uusi Rovaniemi ja Lounais-Lappi lehdissä