Arktisen politiikan mahdollisuuksia ei saa hukata

Kolumniarkisto,Kolumnit

 

Suomen kaksivuotinen puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa alkoi toukokuussa. Arktisen neuvoston lisäksi Suomi toimii vuosina 2017-2019 puheenjohtajana Arktisessa talousneuvostossa, Arktisessa rannikkovartiostojen foorumissa ja Arktisen avomeritoiminnan viranomaisfoorumissa, jotka kaikki ovat Arktisen neuvoston yhteistyötahoja. Arktinen neuvosto on arktisen alueen valtioiden yhteistyöfoorumi, jonka toiminnan keskiössä ovat ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen liittyvät kysymykset. Arktiseen neuvostoon kuuluvat Pohjoismaiden lisäksi Yhdysvallat, Venäjä ja Kanada. 

 

Arktinen alue on herättänyt mielenkiintoa kansainvälisissä toimijoissa alueen luonnonvarojen kuten öljyn, maakaasun ja mineraalien vuoksi. Vuonna 2008 Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos julkaisi arvion, jonka mukaan noin 13 prosenttia maailman löytämättömistä öljyvarannoista ja 30 prosenttia kaasuvarannoista, sekä huomattava määrä mineraalivarantoja sijaitsisi arktisella alueella. Luonnonvarojen hyödyntäminen ei kuitenkaan ole helppoa herkän arktisen luonnon sekä alkuperäiskansojen oikeuksien näkökulmasta. Alueella on toimittava varovaisuusperiaatteella mikä ei tarkoita, etteikö alueella voisi olla kestävää liiketoimintaa. 

 

Ilmastonmuutoksen myötä avautuvat uudet arktisen alueen merireitit ovat olleet keskusteluissa jo kauan.  Reittien on ajateltu toimivan nopeina ja tehokkaina väylinä alueen luonnonvarojen kuljettamiselle globaaleille markkinoille sekä mahdollisesti tarjoavan myös muita logistisia etuja. Arktisen alue tarjoaa myös muita taloudellisia mahdollisuuksia, jotka osaltaan voisivat myös tukea alueen kehitystä. Potentiaalit digitalisaatioon kuten e-palveluiden kehittämiseen, kiertotalouteen että arktisen alueen olosuhteiden tuomiin mahdollisuuksiin nk. kylmäosaamiseen, jossa Suomella on paljon menestymisen mahdollisuuksia. 

 

Jäämerenrata sekä Suomen jäänmurtajaosaamisen vahvistaminen ja hyödyntäminen olisi hyvä näkyä Suomen agendalla puheenjohtajuuskaudella. Pohjoisessa toimineen Barentskeskuksen lakkautaminen maaliskuussa 2017 oli pettymys. Suomen tulisi vakavasti harkita vastaavanlaisen keskuksen perustamista, joka tukisi koko Suomen liike-elämän ponnisteluja ei ainoastaan Barentsin alueella, vaan myös laajemmin arktisella alueella.

 

Suomella on nyt näyttämisenpaikka arktisen politiikan keskiössä. SDP on esittänyt useita elinkeinopoliittisia hankkeita, joita Suomen puheenjohtajuuskaudella tulee edistää. Tällainen on esimerkiksi Koillisväylän tietoliikennekaapelihanke, jonka toteuttamisella ei ole olemassa poliittisia esteitä, mutta toteutuakseen hanke tarvitsee poliittista tahtoa. Arktisen neuvoston puheenjohtajuus tarjoaa hyvän mahdollisuuden nostaa aihetta esiin kansainvälisessä yhteisössä. Toteutuessaan kaapelihankkeella olisi positiivisia talousvaikutuksia.    

Suomen on otettava johtajuus arktisissa asioissa Euroopassa. Pohjoinen ulottuvuus oli aikoinaan tärkeä avaus ja siitä tulee syksyllä 2017 kuluneeksi 20 vuotta. Suomen ei tule tyytyä kommentoijan rooliin, vaan sen tulee olla aktiivinen aloitteentekijä, ja arktisessa politiikassa Pohjoisen ulottuvuuden nostaminen uudestaan tärkeään roolin olisi toimiva osa uutta, aloitteellista Eurooppa-politiikkaa.  

 

Johanna Ojala-Niemelä

Kansanedustaja

Julkaistu Demokraatti-lehdessä toukokuussa 2017.