Kolumni Lounas-Lappi lehdessä

Suomen vahvuus on se, että olemme yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Eriarvoisuuden kielteiset vaikutukset ovat alkaneet kuitenkin näkymään myös meillä niin toimeentulon-, koulutuksen kuin terveyserojen kasvuna. Eduskunnassa on alkamassa ensi vuoden valtion talousarvion käsittely ja talouspolitiikassa ei näy suunnan muutosta: sopeutus kohdistuu pienituloisiin ja valmiiksi heikossa asemassa oleviin ihmisiin sekä koulutukseen.

Suomessa on siirrytty pysyvästi aikaisempaa korkeampien tuloerojen ja suuremman eriarvoisuuden aikaan. Köyhimmät ovat jääneet muista jälkeen muun muassa pitkäaikaistyöttömyyden ja sosiaaliturvaleikkausten vuoksi.

Jo varhaislapsuudesta kumpuaa eriarvoistumista, jos varhaiskasvatus, lapsiperheiden palvelut ja taloudellinen tuki eivät ole kunnossa. Nämä erot voimistuvat, jos koulutus ei onnistu pitämään kaikkia mukana eikä alueellisia ja sosiaalisia eroja tasata. On selvää, että työllisyys on paras lääke eriarvoisuuteen, mutta muitakin toimia tarvitaan.

Sipilän hallitus on yrittänyt panna parastaan köyhyyden nujertamiseksi, mutta tilastot kertovat muuta. Nykyisen hallituksen politiikan seurauksena rikkaat rikastuvat ja pienituloiset köyhtyvät. Esimerkiksi IMF:n tutkimuksista ilmenee, että korkeat tuloerot tarkoittavat paitsi heikompaa – Suomessa jopa ihmisoikeuksia loukkaavaa – elintasoa köyhimmille, myös heikompaa talouskasvua.

Samalla kun hallitus on leikannut eläkeläisiltä, lapsiperheiltä, opiskelijoilta, työttömiltä ja koulutuksesta, sillä on kuitenkin ollut varaa jakaa varoja omille eturyhmilleen. Näyttääkin siltä, ettei leikkauksia ole tehty siksi, että talous saataisiin kuntoon, vaan siksi että leikkauksilla on rahoitettu suuret hyväosaisten veronkevennykset kuten korkeimpien tulonsaajien ansiotulojen verotuksen alennukset, miljoonaperintöjen verohelpotukset, autoveron alennukset ja uudet verovähennykset kuten metsävähennys sekä apteekkarien verovähennys.

Verotus on tärkeä työkalu tasavertaisuuden takaamisessa. Tämä hallitus ei ole tarttunut tähän, vaan päinvastoin veropolitiikka on ollut tuloeroja lisäävä. Pienituloisten verojen ei pidä antaa kiristyä ensi vuonna, vaan maksujen korotukset on kompensoitava verojen kevennyksellä. Eriarvoistuminen ei ole väistämättömyys ja talouskasvun seuraus, vaan siihen voidaan vaikuttaa politiikalla.

Kurjaa talousarvion kannalta oli, ettei Kemin Ajoksen väylän syventämiseksi hallitukselta löytynyt rahaa. Muut Perämerenkaaren väylät, kuten Oulu ja Kokkola, saivat rahat omien väyliensä syventämiseen. Muutoinkin pääministeri Sipilä on osoittautunut ”siltarumpupoliitikoksi”, joka ei näe kokonaisuuksia, vaan ajaa hankkeet omille kotinurkille. Tähän listaan tuli VT 4 Oulu-Kemi rahojen suuntautumisen lisäksi Oulun päähän nyt myös Oulun sataman syventäminen ja vieläpä Hailuodon siltahanke. Kaikki hyviä hankkeita, mutta samaan hengenvetoon voi kysyä, missä muiden maakuntien rahat? Valitettavasti on todettava, ettei Lapin osalle jäänyt budjetista paljon villoja ja ainoa hallituspuolueiden edustajien ilon aihe tuntui olevan, että Kilpisjärven Saanatunturi sai kuitenkin uudet portaat! Tekeekin mieli muistuttaa mieleen vanha sananlasku, että vain tahtomalla saa ja tekemällä pärjää. Tämä pätee erityisesti politiikassa. Nyt jäi joko tahtomatta tai tekemättä.

Kesän jäljiltä eduskunta pääsee myös sote-uudistuksen kimppuun. Jokainen toivoo, että siitä viimein tulisi valmista.

Hallituksen sote-esityksen perustavaa laatua oleva muutos nykyjärjestelmään verrattuna olisi ollut se, että julkiset ja yksityiset toimijat olisi asetettu samalle viivalle. Keinoksi hallitus keksi pakkoyhtiöittämisen. Sen todettiin kuitenkin olevan perustuslain vastaista. Perustuslakivaliokunnan viitoittamalla tiellä on varmistettava, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat julkisen sektorin järjestämisvastuulla ja pääasiallisella tuottamisvastuulla. Yksityinen ja kolmannen sektorin toimijat voivat täydentää näitä palveluita. Haluamme toteuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden saumattomat palveluketjut, ja tarjota ihmisille oikeaan aikaan oikeaa palvelua. Jokaisen tulee saada hyvää ja laadukasta hoitoa lompakon paksuudesta riippumatta.

Ihmisten valinnan vapauden lisääminen on kannatettavaa, mutta se ei saa johtaa yritysten valinnanvapauden lisäämiseen siten, että he valitsevat heille vain kannattavimmat asiakkaat. Parhaimmillaan valinnanvapaus voi parantaa palveluiden saatettavuutta, mutta näin tapahtuu vain, mikäli syntyy riittävästi todellista valinnanvaraa. Tämä voi johtaa merkittäviin maakunnan sisäisiin eroihin. Kun erityisesti isoissa asutuskeskuksissa tulee olemaan enemmän mistä valita, niin haja-asutuslaueilla näin ei ole asiakaspohjan vähyyden vuoksi. Markkinapuutetilanteen lisäksi riskinsä on siinä, jos esimerkiksi haja-asutusalueella ainoana tuottava palvelujentuottaja menee konkurssiin. Kansalaisten yhdenvertaisuutta onkin pidettävä jatkovalmistelussa tiukasti ohjenuorana.

Kannatan valinnanvapautta, joka on jo olemassa esimerkiksi terveysasemien tai sairaanhoitopiirien välillä ja jota on mahdollista laajentaa hallitusti mm. nykyistä palvelusetelimallia kehittämällä, jolloin julkinen toimija voi vastata kokonaisuuksien toimivuudesta ja laadusta. Valinnanvapautta on kehitettävä hallittujen ja tarkasti arvioitujen kokeilujen kautta siten, että samanaikaisesti lisätään palveluiden integraatiota ja eheyttä. Ihmisellä on oltava oikeus vaikuttaa omaan hoitoonsa ja hoivaansa nykyistä enemmän.

 

Johanna Ojala- Niemelä (sd.)

Kansanedustaja