Suomen liikenne- ja viestintäpolitiikka on vellonut epävarmuudessa viimeiset 2,5 vuotta keskustalaisen ministeri Bernerin käsissä. Ensin postipalvelut myllerrettiin ja sen jälkeen Kusti ei ole polkenut enää entiseen malliin. Autoalalle ministerin suunnitelmat aiheuttivat suurta epävarmuutta keväällä, kun verouudistuksia lyötiin harkitsemattomasti pöytään ja seuraavassa hetkessä peruttiin. Nyt kriisin keskellä on VR, jonka pilkkomiseksi on tehty suunnitelma, joka ei sen enempää edistä matkustajien asemaa kuin vahvista omistajaohjauspolitiikkaa. 

 

Toimiva liikenneverkko on perusedellytys kansalaisten liikkumiselle, asumiselle ja työssäkäynnille sekä elinkeinoelämän kilpailukyvylle. Myös ilmastotavoitteet puoltavat raideliikenteen lisäämistä.  VR kaipaa uudistamista, siitä myös SDP on yhtä mieltä. VR on onnistunut kasvattamaan asiakasmääriä sekä parantamaan tehokkuutta. Tämä on toki positiivista.  Kaikissa uudistuksissa ei ole kuitenkaan onnistuttu, tästä hyvänä esimerkkinä lippu-uudistukset ja asemien lipunmyyntipisteiden sulkeminen. Hallitus aikoo avata henkilöjunaliikenteen kilpailulle erottamalla VR:n kalusto, huolto ja kiinteistöt omiksi yhtiöikseen. Näin VR:n omaisuus olisi kaikkien halukkaiden henkilö- ja rahtiliikenteen operaattorien käytössä yhtäläisin ehdoin. 

 

Nykyinen valtionyhtiön monopoli siis purettaisiin ja siirryttäisiin alueellisiin yksityisiin monopoleihin käyttäen samaa kalustoa ja rataverkkoa ilman uusia investointeja. Matkustaja ei hyödy uudistuksesta, jossa on käytännössä kyse vain nykyisten markkinoiden jakamisesta. Pelkona on lippujen hintojen nousu ja supistuvat junavuorot. Uutta markkinaehtoista tarjontaa ei syntyisi reiteille, joilla sitä jo ei ole. 

Sipilän hallitus on avannut kilpailua markkinaehtoisille toimijoille jatkuvasti tavalla, jossa valtionyhtiö lähtee vapaille markkinoille muita huonommasta tilanteesta, takamatkalta. Postipalvelulain myötä Postille jäi velvoitteita, joita kaupallisilla kilpailijoilla ei ole. VR:n kohdalla nykyinen tase riisuttaisiin eriyttämällä omaisuus uuteen yhtiöön. Ei ole oikein, että kansainvälisille toimijoille annetaan valtionyhtiön liiketoiminnasta parhaat palat kuin tarjottimella. Kannattamaton toiminta jää aina lopulta yhteiskunnan vastuulle. Valtionyhtiössä tulee näyttää esimerkkiä hyvästä henkilöstöpolitiikasta, ja omistajaohjauksella on merkittävä rooli tämän varmistamisessa.  

 

Ketä tällainen uudistus hyödyttää? Julkisuuteen vuotaneissa asiantuntija-arvioissa on yksiselitteisesti todettu, ettei kilpailutukseen valittu malli lisää liikennettä, laske lipunhintoja tai tuo valtiolle lisätuloja. Miksi hallitus aluksi piilotteli näitä selvityksiä? VR:n tulevaisuus on suomalaisille sen verran iso ja merkittävä asia, että vähimmäisvaatimuksena on avoin keskustelu. Koska siihen ei ole hallituksella halua ollut, oppositio toi asian välikysymyksen muodossa kaiken kansan kuultavaksi. VR:n toimintaa on kehitettävä niin, että VR kykenee parantamaan palvelutasoaan ja asiakaslähtöisyyttä. Luonnollisen julkisen monopolin yksityistämisestä on jo useita huonoja kokemuksia. Uudistuksen keskiössä on oltava matkustaja. Kilpailun avaamista ei saa tehdä ideologisista syistä, vaan hyödyt ja haitat on punnittava tarkkaan. 

 

Johanna Ojala-Niemelä

sd.

 

Kolumni julkaistu Meän Torniolaakso ja Uusi Rovaniemi lehdissä.