Hallitus on moukaroinut palkansaajien asemaa oikein urakalla viime aikoina murentamalla työntekijöiden suojaksi tehtyä lainsäädäntöä. Oikein lekaa pienempää työkalua ei ole löytynyt keinovalikoimasta. Ensin säädettiin aktiivimallista, joka on epäoikeudenmukainen. Kohtuuttoman mallista tekee se, että palvelujen määrä vaihtelee suuresti paikkakunnittain ja eri puolilla suomea on hyvin erilaiset mahdollisuudet saada lyhytkestoista työtä. Jos aktiivisuuskriteerit eivät täyty työttömyysturvaa leikataan 5 prosenttia. Aktiivimalli ei aktivoi, vaan rankaisee työn puutteesta.

Kehysriihessä hallitus jatkoi valitsemallaan linjalla. Se päätti heikentää irtisanomissuojaa alle 20 hengen yrityksissä ja poistaa määräaikaisuuden peruste alle 30-vuotiailta työttömiltä. On selvää, että työsuhdeturvan heikentäminen lisää työelämän epävarmuutta. Nämä päätökset vaarantavat sitä luottamusta ja näkymää tulevaan, jolla ihminen voi elämäänsä suunnitelmallisesti rakentaa. Samalla ne osoittavat hallituksen täydellisen osaamattomuuden työmarkkinakysymyksissä.

Hallitus on tullut tunnetuksi ihmisten epävarmuutta lisäävistä päätöksistä ja jännitteiden synnyttämisestä työmarkkinoilla. Uudet päätökset ovat jatkoa sarjaan aiempia työelämää heikentäneitä päätöksiä. Niitä sitten riittääkin: pakkolait, lomarahaleikkaukset, työttömyysturvan leikkaukset, aktiivimalli, koeajan pidentäminen, takaisinottovelvollisuuden löysentäminen ja työsuhdeturvan heikentäminen pitkäaikaistyöttömiltä. Ministeri Lindströmin mukaan tässä ei ollut vielä kaikki, vaan aktiivimalli 2.0 on jo valmisteilla. Hallituksen tähtäimessä ovat myös työaikalait ja yleissitovuuden purkaminen.

Kun kuluneena vuonna Suomi on herännyt siihen, että syntyvyys on liian matalalla, niin voi sanoa, ettei näillä päätöksillä ainakaan paranneta nuorten asemaa. Päinvastoin työelämän epävarmuus vain kasvaa. Finanssikriisin jälkeen olemme olleet tilanteessa, jossa nuorten tulot ovat kehittyneet poikkeuksellisen heikosti. Sen taustalla ovat taantuman aikana noussut nuorisotyöttömyys, epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen sekä edellisiä sukupolvia heikompi asemoituminen työmarkkinoille. Hallituksen päätökset syventävät tätä epävarmuutta.

Päätöksiin liittyy jälleen vakavia yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia. Hallitus on asettamassa ihmiset erilaiseen asemaan sen mukaan, minkä kokoisessa yrityksessä he työskentelevät. Samoin eri-ikäiset työntekijät joutuisivat erilaiseen asemaan. Viime kädessä kyse on perustuslain takaamasta ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä.

Johanna Ojala-Niemelä
kansanedustaja (sd.)

Julkaistu Meän Tornionlaakso lehdessä