Lapin maakunta Oulun syliin?

Kolumniarkisto,Kolumnit

Lapin maakunta Oulun syliin?

Hyvinvointivaltiosta on tullut tällä hallituskaudella kauppatavaraa ja markkinaehtoistaminen on voimissaan. Ensin hallitus yhtiöitti Suomen Suomen metsät, maat ja vedet. Seuraavaksi vuorossa oli kunnalliset jätelaitokset. Sitten ministeri Berner yritti yhtiöittää liikenneverkot siirtämällä miljardien kansallisomaisuuden eduskunnan budjettivallan ulottumattomiin. Seuraavaksi liipasimella oli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, joiden yhtiöittämisen osalta perustuslaki osoitti toimivuutensa ja esti nämä aikeet.

Parhaillaan eduskunnassa tehdään vuosisadan uudistusta niin maakuntamallin kuin soteuudistuksen osalta. Valitettavasti uudistuksen sinänsä hyvät tavoitteet – terveyserojen kaventuminen, kustannusten nousun taittuminen, ylikansallisten yhtiöiden suitsiminen ja saumattomien hoitoketjujen toteutuminen – ovat jääneet sivuraiteille.

Ihmiset toivovat sote uudistuksen osalta yksinkertaisia asioita. Hoitoon on päästävä jonottamatta. Asiakasmaksut eivät saa estää lääkäriin menoa ja laadun on oltava kunnossa. Sosiaalipalveluiden on toimittava ihmisten tarpeiden mukaan. Erityisesti lapsia, vanhuksia ja vammaisia on suojeltava ja heistä on pidettävä huolta.

Perustuslakivaliokunta antoi viime viikolla oman lausuntonsa soteuudistuksesta. Siinä oli edelleen rahoituksen osalta valtavia ongelmia
ja tuntuu, ettei uudistus ole kenenkään hallittavissa. Aikataulu paine on kova. Sipilän hallituksen mallissa ei kyse ole ihmisen terveyspalveluista, vaan lehmänkaupoista, joissa keskusta pönkittää valta-asemaansa maakuntamallilla ja kokoomus haluaa avata miljardien markkinat terveysjäteille. Mallissa markkinoille on luvattu valinnanvapauden nimissä 5,3 miljardia euroa.

Julkinen valta korvataan pitkälti markkinoiden vallalla. SDP:n mallissa palvelutuotanto on pääosin julkisen sektorin vastuulla, jota niin yksityiset kuin kolmannen sektorin palvelutuottajat täydentävät palveluvalikoimallaan. Hallitus on luvannut valinnanvapauspilotteihin rahaa 200 miljoonaa euroa – tällä rahalla olisi voitu purkaa terveyskeskusten jonoja ilman, että vaarannetaan koko palvelujärjestelmän kestävyys ja rahoituksen riittävyys.

Mistä meillä sitten jatkossa on valita? Suuremmissa kaupungeissa valinnanvapaus tulee lisääntymään. Kuntien mediaanikoko on kuitenkin 6 000 asukasta, eikä tuolle väestöpohjalle voida käynnistää useita kannattavia sote-keskuksia. Kilpailun edellytys puolestaan on, että tuottajia olisi samalla alueella vähintään kaksi. Jos kuitenkin käy niin, että alueella toimiva ainoa julkinen sote-keskus vaihtuu yksityiseksi, ei kyseisen seudun asukkaiden valinnanvapaus lisäänny lainkaan. Yhdenvertaisuus ei tule toteutumaan valinnanvapauden näkökulmasta lainkaan, koska meillä on monin paikoin markkinapuutetilanne käsillä.

Maakuntauudistuksen osalta koelaskelmat ovat Lapin osalta karmeaa luettavaa: Lappi on kärsijöiden kärkipäässä. Lapilta ollaan leikkaamassa rahaa 33,3 miljoonaa euroa. Koelaskelmissa ei ole huomioitu Lapin erityispiirteitä. Erillistä rahoitusta ei ole osoitettu saamenkielisten palveluiden hoitamiseen. Saaristolaisuus on erityisenä kriteerinä, mutta sellaista kriteeriä ei ole, joka tukisi Lapille ominaisia piirteitä kuten harvaa asutusta tai pitkiä etäisyyksiä.

Jos rahoitus vähenee tässä mittakaavassa , niin uudet maakunnan päättäjät ovat heti alkuun epäkiitollisen tehtävän edessä, jossa kysymykseen tulee palveluiden karsinta tai taksojen ja maksujen nosto. Valtakunnallisissa laskelmissa ei ole huomiotu myöskään palkkojen harmonisointia, jonka hinnaksi on arvioitu 700 miljoonaa – miljardi euroa. Hallitus sysää rahoituksen koko uudistuksen osalta seuraavan hallituksen päänsäryksi. Lapin osalta tilanne ei myöskään ole toivottava, jos ollaan rakentamassa maakuntaa, mutta rahoitus viedään samaan aikaan. Jos rima lasketaan näin alas, niin koko maakunnan itsenäisyys on vaakalaudalla ja vaarana on, että löydämme itsemme ennenpitkää Oulun sylistä.

Johanna Ojala-Niemelä
Kansanedustaja (sd.)

Julkaistu Uusi Rovaniemi lehdessä