PANOSTETAAN VARHAISKASVATUKSEEN

Kolumnit

PANOSTETAAN VARHAISKASVATUKSEEN

Juhannuksen alla eduskunta hyväksyi ennen kesätauolle jäämistä uuden varhaiskasvatuslain. Varhaiskasvatuslaissa oli hyviä elementtejä kuten se, että ensimmäistä kertaa lain tasolla pyritään kiusaamisen kitkemiseen. Lainsäädännössä henkilöstön koulutustasoa nostetaan, mikä on myös positiivinen asia. Harmillista oli se, että eri ammattiryhmät asetettiin vastakkain ja uudistus olisikin pitänyt toteuttaa siten, että kaikkien henkilöstöryhmien asema olisi huomioitu tasapuolisesti.

Kokonaisuudessaan lain sisältö oli kuitenkin pettymys ja kunnianhimon tasossa jäi toivomisen varaa. Keskeisimpänä puutteena lakiehdotuksessa on se, että siinä ei korjata niitä merkittäviä heikennyksiä, mitä varhaiskasvatukseen on tehty tällä vaalikaudella. Näitä heikennyksiä ovat subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen vanhempien työmarkkina-aseman perusteella ja ryhmäkokojen kasvattaminen.

Laissa korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ja yli 3-vuotiaiden ryhmäkokojen kasvattaminen Sipilän hallituksen toimesta sotii kuitenkin räikeästi tätä periaatetta vastaan. Uudessa laissa nämä heikennykset olisi tullut kumota.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on johtanut siihen, että lapset ei ole enää yhdenvertaisessa asemassa, vaan kuntakohtaiset ratkaisut eroavat toisistaan. Kaikilla lapsilla ei ole enää yhtäläistä oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen taustasta, vanhempien työmarkkina-asemasta ja asuinpaikasta riippumatta.

Varhaiskasvatuksen yli 3-vuotiaiden lapsiryhmien suurentaminen on siis toteutettu tai jätetty toteuttamatta ympäri maata hyvin eri tavalla. Yhdessä nämä varhaiskasvatuksen säästöt ovat johtaneet siihen, että lapsiryhmien suuruus vaihtelee hyvin paljon asuinpaikasta riippuen. Lasten ja perheiden eriarvoisuus on kasvanut riippuen siitä, missä kunnassa he asuvat.

Selvityksessä varhaiskasvatuksen lainsäädännön muutosten vaikutuksista todetaan, että vuoden 2016 lainsäädännön muutoksiin liittyen kunnat ovat käyttäneet itsehallintoon perustuvaa oikeuttaan ja ratkaisseet eri tavoin kysymykset lapsen subjektiivisesta varhaiskasvatusoikeudesta sekä lasten ja aikuisten välisestä suhdeluvusta päiväkotiryhmissä.

Osassa kuntia ja päiväkoteja lapsiryhmien kokoonpanot ovat moninaisia, ryhmissä esiintyy lasten vaihtuvuutta ja lasten määrä ryhmissä on kasvanut. Työntekijöiden ja vanhempien keskuudessa näitä muutoksia arvioitiin kriittisesti. Työntekijöiden mukaan heidän mahdollisuutensa lasten yksilölliseen huomioimiseen olivat vähentyneet. Työntekijät kuvasivat myös levottomuuden, melun, tilojen ahtauden ja vaaratilanteiden lisääntyneen päiväkodeissa. Vanhemmat kritisoivat muutosten heikentäneen lasten ja perheiden tasavertaisuutta ja lasten vertaissuhteiden pysyvyyttä.

Lasten ja aikuisten suhdeluvun tulee mahdollistaa laadukas varhaiskasvatus. Varhaiskasvatuksen laadun tulee olla tasalaatuista kunnasta tai varhaiskasvatuspaikasta riippumatta. Sosialidemokraatit haluavat, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen peruutetaan ja ryhmäkoot palautetaan takaisin vähintään nykyistä edeltävään tasoon. Lapsille tulee taata tarpeen mukaista erityistukea samaan tapaan kuin perusopetuksessa.

 

Johanna Ojala-Niemelä
Kansanedustaja (sd.)