Kukaan ei ole seppä syntyessään

Suomi on tullut tunnetuksi koulutuksen mallimaana, mutta leikkausten takia olemme menettämässä tämän kruununjalokivemme. Meillä on tässä maassa 80 000 nuorta, jotka ovat teillä tietämättömillä. Nämä yhteiskuntamme ulkoreunalla olevat nuoret eivät ole töissä, koulutuksessa tai varusmiespalveluksessa. Heidän työllistymistään heikentää pitkittynyt työttömyys, alhainen koulutus ja vähäinen työhistoria.

SDP haluaa pitää kaikki nuoret mukana. Olemme tehneet kattavan nuorisotakuuohjelman. Ohjelma ulottuu varhaislapsuudesta ensimmäiseen työpaikkaan asti. Takuu tiivistää nuorille tarjottavaa tukiverkkoa niin, että jatkossa yksikään nuori ei jää vaille toisen asteen koulutuspaikkaa, jatko-opiskelupaikkaa tai työtä.

Suomessa on tällä hetkellä noin 15 prosenttia ikäluokasta peruskoulun varassa. Samaan aikaan peruskoulutasoisten työpaikkojen määrä vähentynyt 900 000:sta 300 000:een työpaikkaan viimeisen 10 vuoden aikana. Tämä kertoo, että peruskoulun läpikäyminen ei riitä, vaan tarvitaan toisen asteen koulutusta. Tätä varten SDP lanseerasi opinpolku 2030 ohjelman. Tavoitteena ensi vaalikaudella tulee olla oppivelvollisuusiän pidentäminen niin, ettei yksikään nuori syrjäydy nivelvaiheessa ja jokaiselle nuorelle saadaan koulutus, jolla on edellytykset työllistyä.

Viime viikkoina on käyty keskustelua ammatillisen koulutuksen ongelmista. Puolet suomalaisista nuorista suorittaa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset ja saman aikainen mittava reformi ovat johtaneet kestämättömiin tilanteisiin. Opettajia on vähennetty ja leikkaukset ovat aiheuttaneet merkittäviä heikennyksiä muun muassa lähiopetuksen määrään. Viimeisimpänä on nostettu esiin lähihoitajakoulutus, josta soveltuvuustestit on poistettu.

Eräs opettaja kertoi, että kun hän aloitti 1990-luvun alussa hänellä oli 18 oppilasta ja lähiopetusta oli vähintään 30 tuntia viikossa. Nyt opiskelijoita on ryhmässä 36 ja viikkotunteja 20. Muutos on todella dramaattinen. Tämä johtaa paitsi opettajien turhautumiseen, kun työtänsä ei voi hoitaa ammattiylpeydellä kunnolla, niin myös oppilaiden jättämiseen oman onnensa nojaan, kun tunteja ei ole tarjota pahimmillaan kuin muutamia päivässä.

Koulutukseen käytetyistä rahoista yhä pienempi osuus menee opetukseen. Vuonna 2016 opetukseen meni enää 56 prosenttia rahoista. Muiden kustannusten osuus on sitä vastoin nousussa. Näitä ovat esimerkiksi kiinteistöjen ylläpito, ruokahuolto, muu hallinto ja laitteet.

Lapin kansanedustajat tapasivat vast’ikään sekä Redun henkilökuntaa että Lapin Kauppakamarin hallituksen. Sanoma molemmilta oli selvä: Lapin koulutuspaikat on turvattava sekä Meri-Lapin että muun maakunnan alueella. Nuorten tulevaisuudesta ei tule leikata, vaan rahoitusta tulee lisätä. Lapissakin on jo tietyillä aloilla työvoimapula ja tähän pystytään vastaamaan kouluttamalla omia nuoria ja toivottamalla tervetulleeksi muualta tulevat nuoret.

Sipilän hallituksen valinta on ollut, että ollaan yhä vähemmän tekemisissä opiskelijoiden kanssa. Tätä voi kutsua jopa heitteillejätöksi. SDP ei olisi näitä säästöjä ammatilliseen koulutukseen tehneet, vaan olemme palauttaneet vaihtoehtobudjetissa hallituksen leikkaamat rahat ammatilliseen koulutukseen. Kuten vanha sananlasku sanoo, kukaan ei ole seppä syntyessään, vaan tähän pääsemiseksi tarvitaan vahvaa panostusta koulutukseen.

Johanna Ojala-Niemelä (sd.)
Kansanedustaja

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *