Lappi Oulun syliin?

Kolumnit

Sipilän hallituksen toimesta hyvinvointiyhteiskunnan perusteita rapautetaan ennen näkemättömällä tavalla. Hyvinvointivaltiosta on tullut kauppatavaraa ja markkinaehtoistaminen on voimissaan. Ensin hallitus yhtiöitti Suomen metsät, maat ja vedet. Seuraavaksi vuorossa olivat kunnalliset jätelaitokset. Sitten ministeri Berner yritti yhtiöittää liikenneverkot siirtämällä miljardien kansallisomaisuuden eduskunnan budjettivallan ulottumattomiin.

Nyt liipaisimella ovat sosiaali-ja terveydenhuollon palvelut, jossa markkinoille on luvattu valinnanvapauden nimissä 5,3 miljardia euroa. Valitettavasti uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, kuten terveyserojen kaventuminen, kustannusten nousun taittuminen tai saumattomien hoitoketjujen toteutuminen, ovat jääneet sivuraiteille. Tärkeintä tuntuu vain olevan, että saadaan tehtyä bisnestä.

Maakuntauudistusta viedään rinnan sote-uudistuksen kanssa. Vaikka vaalikausi on lähes lopussa, niin suurin edunvalvonnallinen kysymys on vielä edessä. Lapin maakunnan rahoitus on tuoreimpien koelaskelmien osalta kaltevalla pohjalla. Lapilta ollaan leikkaamassa rahaa 33,6 miljoonaa euroa, joka tarkoittaa 187 euroa per asukas nykyiseen tasoon verrattuna. Lisäksi Lapille tulevaan rahoituspottiin alkaa indeksileikkuri purra vuoteen 2030 mennessä ja sekin on maan toiseksi suurin. Lappi on uudistuksessa maakunnista kärsijöiden kärkipäässä Uudenmaan ohella.

Iso kysymys onkin, kuinka turvaamme jäljellä jäävällä rahoituksella palvelut harvaan asutussa ja pitkien etäisyyksien maakunnassa. Käytännössä uudistuksessa kysymys on siis pelkästään maakuntien välisen rahoituksen uudelleen jaosta. Kun huomioidaan, että 63 miljoonaa euroa maakunnalle osoitetuista rahoista on jo sidottu Mehiläinen Länsi-Pohjan yhteisyrityksen sopimukseen, niin jäljelle jäävällä osuudella tulee rahoitettavaksi koko muun Lapin sosiaali- ja terveyspalvelut ja muut maakunnan tehtävät.

Saamen kotiseutualueen kuntien osalta kotiseutualueen perusteella maksettavaa valtionosuutta ollaan alentamassa noin 69% eli yhteensä (Utsjoki, Sodankylä, Inari, Enontekiö) osalta noin 2,4 m€. Tämä menee maakuntien yhteiseen pottiin, jonka jakoperusteissa ei saamenkielten perustetta ole. Valtiovarainministeriön mukaan asia on huomioitu, kun valmistelun aikana Lapin vaatimuksesta lisättiin harvan asutuksen painokerrointa. Meidän näkökulmasta ei kuitenkaan riittävästi, eikä sillä ole muutenkaan mitään tekemistä saamelaisten palveluiden turvaamisen kannalta. Lisäksi ministeriö on nipistämässä Lapilta käräjille osoitetun 480 000 euron vuosittaisen erillismäärärahan, jolla on hankittu sote-palveluita.

Jos rahoituksen tasoa ei saada kuntoon, niin ennen pitkää löydämme itsemme Oulun sylistä. Sote-uudistusta johtava Nerg otti jo heinäkuussa kantaa siihen, että maakuntien määrä tulee pienenemään suunnitteilla olevasta kahdeksastatoista. Uuden maakunnan päättäjät ovatkin heti alkuun epäkiitollisen tehtävän edessä, jossa kysymykseen tulee palveluiden karsinta tai taksojen ja maksujen nosto.

Johanna Ojala-Niemelä
Kansanedustaja (sd.)