Lohipolitiikassa reivaamisen varaa

Kolumnit

Lohien nousumäärät olivat pitkään hyvässä nousussa Tornion-Muonionjoella. Kutukalojen määrän osalta huippuvuosi nähtiin vuonna 2014, kun jokeen nousi isoja kutukaloja 93 000 kpl. Vuosi 2015 oli taas aikaisempaa vakiintunutta tasoa, 46 000 kutukalaa. Seuraavana vuonna 2016 saatiin taas nauttia jokivarressakin runsaista nousukalamääristä. Tässä vaiheessa myös jokivarren yrittäjien usko päättäjien oikeisiin ratkaisuihin lohipolitiikassa heräsi ja antoi toivoa siitä, että Tornion-Muonionjokien nousukalamäärät vakiintuisivat sellaiselle tasolle, että lohimatkailuun kannattaa sittenkin panostaa.

Jo seuraavana talvena tuli takaisku, kun ministeriö salli merellä tapahtuvan rysäkalastuksen alkaa aikaistettuna kahdella rysällä kalastajaa kohden. Tämä aikaistettu pyynti ”vain parilla rysällä” tarkoitti käytännössä paluuta aikaan, jolloin lohen nousuparvien jokeen pääsy katkaistaan liian aikaisin siihen nähden, että riittävä poikastuotanto voitaisiin varmistaa. Tämän aikaistetun pyynnin seurauksia olemme valitettavasti saaneet todistaa kahtena viime kesänä. Suuria kutukaloja on noussut kumpanakin kesänä vain 35 000 kpl.

Kun kaikuluotaukseen saatiin aikanaan ministeriön siunaus ja rahoitus, tarkoituksena oli että Perämeren rysäpyynti alkaisi vasta kun puolet oletetusta nousumäärästä ehtisi jokeen. Puolet kyseisen kesän koko nousumäärästä on saavutettu 30.6-5.7 välisenä aikana muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tilastoja asiasta tarkasteltaessa onkin vedettävissä se johtopäätös, että tämän hetkinen pyynti alkaa noin kaksi viikkoa etuajassa, jos käytetään mittarina tätä ministeriön itsensä asettamaa jaloa tavoitetta.

Myös poikasmäärät ehtivät vakiintua hyvälle tasolle. Vuosina 2012-2017 vastasyntyneitten lohen poikasten keskiarvotiheydet (kappale/aari) nousivat reilusti yli 20 kpl/aari, huipputiheyden ollessa v. 2015 39,8 kpl/aari. Tämän kesän 2018 sähkökoekalastuksissa joen keskiarvotiheys on romahtanut n. 15 kappaleeseen/aari. Ensi kesän osaltakaan odotukset eivät ole korkealla, koska kutukaloja nousi korkeintaan saman verran kuin v. 2017.

Kotikutoisten toimien lisäksi iso merkitys lohen nousuun on koko Itämeren alueen ja useamman valtion pyynnillä. Ennen kaikkea harmaaseen pyyntiin, jossa kalaa pyydystetään ja myydään kiintiöiden ohi, tulisi löytää keinot puuttua ja valvoa. Nykyinen meripyynti leikkaa nousulohien määrää liian rajusti. Jos nykysäännökset jäävät voimaan palaamme lohitilanteessa 2000-luvun alkuun, jolloin jokeen nousi vuosittain enintään 20 000 lohta. Samalla menetetään vuosikymmenien aikaansaannokset ja panostukset lohikantojen palauttamiseksi Tornio-Muoniojokiin. Tämän vuoksi lohipolitiikkaa on tarpeen reivata oikeaan suuntaan.

Johanna Ojala-Niemelä
kansanedustaja