Perustuslakivaliokunta haluaa lämpimästi onnitella 10-vuotiasta ihmisoikeuskeskusta.

Perustuslakivaliokunta otti ensimmäisen kerran itse kantaa erillisen ihmisoikeuskeskuksen (tai silloisella puheenparrella ihmisoikeusinstituution) tarpeellisuuteen käsitellessään eduskunnan oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2006. Silloinen oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio piti kertomukseen sisältyneessä puheenvuorossaan aiheellisena arvioida ihmisoikeuksien turvaamisen rakenteellisia edistämismahdollisuuksia ja nosti esiin erityisesti kansainvälisessä ihmisoikeustyössä kehitetyn ajatuksen erityisestä kansallisesta ihmisoikeusinstituutiosta.

Tällaisella instituutiolla tuli Pariisin periaatteiksi kutsuttujen kansainvälisten suositusten mukaan olla itsenäinen ja riippumaton asema, pluralistinen kokoonpano sekä laajaksi ymmärrettävä tehtävä edistää ja suojella ihmisoikeuksia. Instituutio voisi muun ohella seurata ja valvoa kansallista ihmisoikeustilannetta, antaa suosituksia ja tehdä ehdotuksia ihmisoikeuksien edistämiseksi sekä toimia ihmisoikeustietouden lisäämiseksi.

Paunion puheenvuoroon viitaten perustuslakivaliokunta päätyi katsomaan Paunion esiin nostamalle ihmisoikeusinstituutiolle olevan perusteita, ja toi myös esiin, että tuon aikaisia ihmisoikeustyön rakenteita voitiin pitää hajanaisina ja ihmisoikeustyön koordinoinnissa niin ikään nähdä parantamisen varaa. Yhteistyötä katsottiin olevan mahdollista kehittää esimerkiksi tarvittavan tiedon kokoamisessa ja analysoinnissa samoin kuin erilaisten selvitysten ja raporttien laadinnassa.

Seuraavan vuoden (2007) oikeusasiamiehen kertomuksen yhteydessä valiokunta toisti aiemman kantansa ja saattoi samalla kertoa, että asiasta oli sekä tehty edustaja Jacob Södermanin toimesta lakialoite että aloitettu myös jo valmistelu valtioneuvoston piirissä. Valiokunta piti tärkeänä, että hanketta viedään ripeästi eteenpäin ja toi samalla esiin, että sen saaman selvityksen mukaan oikeusasiamiehen kanslian tulevassa toiminta- ja taloussuunnitelmassa oli jo otettu huomioon se mahdollisuus, että ihmisoikeusinstituutio sijoitettaisiin oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen.

Keskuksen perustamista koskeva hallituksen esitys annettiin syksyllä 2010 ja perustuslakivaliokunta päätti yhdistää edustaja Södermanin lakialoitteen käsittelyn hallituksen esityksen käsittelyyn. Valiokunnan varapuheenjohtajana toiminut Söderman myös myöhemmin esitteli valiokunnan mietinnön täysistunnossa.

Mietinnössään valiokunta ehdotti hallituksen esityksen ihmisoikeuskeskusta koskevien säännösten hyväksymistä pääosin muuttamattomina. Valiokunnan mukaan ehdotus vastasi lähtökohdiltaan perustuslakivaliokunnan kannanottoja Pariisin periaatteiden mukaisen kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamisesta. Valiokunta piti myös tärkeänä sitä, että laissa säädettiin selkeä työnjako Ihmisoikeuskeskuksen ja ylimpien laillisuusvalvojien välillä esimerkiksi kanteluiden käsittelyn osalta. Konkreettisista säännöksistä perustuslakivaliokunta puuttui ainoastaan hallituksen esityksessä ehdotettuun keskuksen johtajan nimittämistapaan, jonka valiokunta ehdotti säädettävän eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijaisen valintaa vastaavasti eduskunnan oikeusasiamiehen tehtäväksi tämän kuultua ennen nimitystä perustuslakivaliokuntaa.

Ihmisoikeuskeskuksen perustamisen jälkeen vuonna 2012 perustuslakivaliokunnalla ei ole ollut juurikaan tarvetta ottaa kantaa keskuksen toimintaan. Valiokunta on kuitenkin ihmisoikeuskeskuksen ensimmäisen toimintavuoden (2013) aikaisen oikeusasiamiehen kertomuksen yhteydessä korostanut keskuksen ihmisoikeustyön rinnalla perusoikeuksien edistämis- ja turvaamistyön merkitystä Ihmisoikeuskeskuksen toimintaa kehitettäessä. Lisäksi perustuslakivaliokunta on kuullut Ihmisoikeuskeskusta erityisesti valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisten selontekojen sekä kansallisten perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmien yhteydessä. Ihmisoikeudet toteutuvat tehokkaimmin, kun toteutumista seurataan ja arvioidaan mahdollisimman laajasti eri suunnilta. Ihmisoikeuksien edistämistyö vaatii jatkuvaa seurantaa ja tarkkailua, jossa eri instituutioilla on oma roolinsa, mutta Ihmisoikeuskeskuksen rooli siinä on keskeinen. Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistäminen on myös keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja näin sen tulee olla myös jatkossa. Nykyisessä maailmantilanteessa ihmisoikeuksien tunnistamiselle ja tunnustamiselle on entistä korostuneempi tarve ja merkitys.

Akuuttien kriisien lisäksi taustalla vaikuttaa myös ilmastonmuutoksen kaltaisia pysyviä haasteita, joiden torjunnassa on huomioitava ihmisoikeudet laajasti. Myös teknologinen kehitys luo kokonaan uudenkaltaisia haasteita ihmisoikeuksille. Suomen perus- ja ihmisoikeustilanne on kansainvälisesti vertaillen erittäin hyvä, mutta sen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa työtä. Erityisesti naisten, lasten, ikääntyneiden sekä vammaisten asemaa tulee edistää pitkäjänteisesti.

Haluan kiittää Ihmisoikeuskeskusta, sen johtaja Sirpa Rautiota sekä koko Ihmisoikeuskeskuksen henkilöstöä siitä tärkeästä työstä, jota olette viimeisen kymmenen vuoden aikana tehneet. Ihmisoikeuskeskuksen merkitys on vain kasvanut sinä aikana, jona se on ollut olemassa. Toivotan keskukselle onnea juhlapäivänä ja pyydän; jatkakaa väsymättä ponnisteluja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseksi.

Puhe pidetty Ihmisoikeuskeskuksen 10-vuotisjuhlassa 9.6.2022.